Shaggy dog story

tämä osio tarvitsee lisäviitteitä tarkistusta varten. Auta parantamaan tätä artikkelia lisäämällä lainauksia luotettaviin lähteisiin. Tallentamaton materiaali voidaan kyseenalaistaa ja poistaa. (Joulukuu 2020) (Opi miten ja milloin poistaa tämä malliviesti)

Mark Twain and the story of grandfather ’ s old ramEdit

tyypillinen shaggy dog-tarina esiintyy Mark Twainin kirjassa hänen matkoistaan länteen Rouhien sitä. Twainin ystävät rohkaisevat häntä etsimään miehen nimeltä Jim Blaine, kun hän on kunnolla humalassa, ja pyytävät häntä kertomaan ” kuohuttavan tarinan isoisänsä vanhasta pässistä.”Twain löytää tarinan jo kuulleiden ystäviensä rohkaisemana lopulta Blainen, vanhan hopeakaivostyöläisen, joka lähtee kertomaan Twainille ja hänen ystävilleen tarinan. Blaine aloittaa pässillä (”There never was a bullier old ram than what he was”), ja jatkaa vielä neljälle kuvaamattomalle sivulle.

matkan varrella Blaine kertoo monia tarinoita, joista jokainen liittyy takaisin aiempaan jollain hataralla langalla, eikä yksikään liity vanhaan pässiin. Näiden tarinoiden joukossa ovat: tarina keitetyistä lähetyssaarnaajista; naisesta, joka lainaa valesilmää, puujalkaa ja arkkumyyjän vaimon peruukin; ja viimeinen tarina miehestä, joka joutuu mattotehtaan koneisiin ja jonka ”widder osti sen mattopalan, johon hänen jäännöksensä kutoivat …”Kun Blaine kertoo mattomiehen hautajaisista, hän alkaa nukahtaa, ja Twain katselee ympärilleen ja näkee ystäviensä tukehtuvan tukahdutettuun nauruun.”Nyt he ilmoittavat hänelle, että” tietyssä juopumuksen vaiheessa mikään ihmisvoima ei voinut olla lähtemättä, vaikuttavalla voitelulla, kertomaan ihmeellisestä seikkailusta, jonka hän oli kerran kokenut isoisänsä vanhan pässin kanssa-ja oinaan maininta ensimmäisessä lauseessa oli niin kaukana kuin kukaan oli kuullut hänen pääsevän siitä.”

Nikolai Gogol and the story of Captain KopeikinEdit

pitkä takkuinen koiratarina (noin 2 500 sanaa suomennettuna) sijoittuu Nikolai Gogolin vuonna 1842 ensi kerran julkaistun romaanin Kuolleet sielut 10.lukuun. Romaanin keskushenkilö Tšitšikov saapuu venäläiseen kaupunkiin ja alkaa ostaa paikallisilta maanomistajilta edesmenneitä maaorjia (”sieluja”), jolloin maanomistajat vapautuvat harvoin suoritettuun väestönlaskentaan perustuvasta verorasituksesta. Kun hämmennys ja epäluulo Tšitšikovin motiiveista leviää, paikalliset viranomaiset kokoontuvat selvittämään Tšitšikovin motiiveja ja taustoja. Eräässä vaiheessa paikallinen postimestari keskeyttää: ”hän, hyvät herrat, Hyvä herra, ei ole kukaan muu kuin kapteeni Kopeikin!”Kukaan muu huoneessa ei tunne kapteeni Kopeikinia, ja postimestari alkaa kertoa hänen tarinaansa.

kapteeni Kopeikin haavoittui vakavasti ulkomailla käydyissä taisteluissa sotilaallisissa yhteenotoissa Napoleonin Ranskan kanssa vuonna 1812. Hänet lähetettiin takaisin Pietariin vammojen vakavuuden vuoksi, sillä hän menetti muun muassa käden ja jalan. Tuohon aikaan taloudellista tai muuta tukea ei tarjottu taisteluhaavojen vuoksi helposti tällaisessa kunnossa oleville sotilaille, ja kapteeni Kopeikin kamppailee nopeasti ehtyneillä varoillaan huoneen ja majoituksen maksamisesta. Kun hänen tilanteensa käy yhä tukalammaksi, Kopeikin ottaa tehtäväkseen kohdata ”eräänlaisen korkean komission, johtokunnan tai minkä tahansa johtajan, ymmärrättehän, ja sen johtaja on ylipäällikkö se-ja-se.”On ymmärretty, että tällä korkea-arvoisella sotilashenkilöllä voisi olla varaa auttaa Kopeikinia tai puhua jonkinlaisen eläkkeen puolesta. Tätä seuraa pitkä Yhteenveto Kopeikinin kokouksista ja toistuvat yritykset pyytää apua tältä johtajalta ajan kuluessa. Lopulta postimestari toteaa:” mutta suokaa anteeksi, hyvät herrat, tästä alkaa Lanka, voisi sanoa, romaanin juonittelu ” ja alkaa tuoda rosvojoukkoa tarinaan.

tässä vaiheessa kuulija keskeyttää anteeksipyytävästi: ”sinä itse sanoit, että kapteeni Kopeikinilta puuttuu käsi ja jalka, kun taas Chichikovilta….”Postimestari yhtäkkiä läimäyttää itseään päähän ja myöntää, että tämä epäjohdonmukaisuus ei ollut tullut hänelle mieleen alussa ja” myönsi, että sanonta ”jälkiviisaus on venäläisen miehen vahvuus”, oli täysin oikea.”

Isaac Asimov and the story of the Shah Guido G. Edit

Isaac Asimovin kirjoittamassa Tarinakokoelmassa Buy Jupiter and Other Stories on tarina nimeltä ”Shah Guido G.” taustamuistioissaan Asimov tunnistaa tarinan shaggy dog-tarinaksi ja selittää, että nimi on näytelmä ”shaggy Dogista”.



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.