Symbols-What does heaven look like

Queen Elizabeth I: The Pelican Portrait, kirjoittanut Nicholas Hilliard (k. 1573),
jossa Elisabet I kantaa keskiaikaista pelikaanin symbolia ches

Pelicans in the physical, on suurikokoisten vesilintujen suku. Niille on ominaista pitkä nokka ja suuri kurkkupussi, jota käytetään saaliin pyydystämiseen ja veden tyhjentämiseen kauhotusta sisällöstä ennen nielemistä. Niiden höyhenpuku on pääosin vaalea tai valkoinen.

pelikaani omaksuu kaikkien lintujen symboliikan, eli ne symboloivat hengellisiä matkaajia. He ovat nousussa-henkisellä polulla ja matkalla lähemmäs keskustaa ja sitä kautta Eetteritasoa. Pelikaanin valkoinen väri antaa sille symbolisen arvon, joka on paljon suurempi kuin useimmilla linnuilla, sillä valkoinen symboloi ”keskustaa” ja puhtautta.

linnut pärjäävät maakerroksessa , vedenpinnan tasolla, vaikka ne viihtyvät parhaiten keskiilmassa. Pelikaani on pääasiassa vesilintu-itse asiassa se on lähempänä henkeä kuin maata. Sen valtava pussi on myös paikka, johon kalat voidaan varastoida-tässä tapauksessa viisauden ja ajatusten vertauskuva-joten pelikaani voi ruokkia poikasiaan viisaudella ja se kykenee ’kuluttamaan’ suuria määriä viisautta.

monissa kulttuureissa pelikaani on henkilö, joka on tuhottu ja josta on tullut ”Jumala”.

pelikaani (Henet Egyptiksi) yhdistettiin muinaisessa Egyptissä psykopomppeihin. Se kuvattiin taiteessa hautojen seinillä ja hahmoteltiin hautajaisteksteissä. Samaa symbolia käytettiin myös suojaavana symbolina ’käärmeitä’ vastaan-käärme tässä yhteydessä symboloi kundaliinikokemusta. Itse asiassa, koska Jumala oli selvinnyt tästä kokemuksesta, pelikaani hänen symbolinaan antoi myös suojan. Vaikka yllä olevissa kappaleissa käytetään termiä Jumala, ”Henet” mainittiin pyramiditeksteissä myös ”kuninkaan äitinä” ja nähtiin siten jumalattarena.

pelikaani oli pyhä myös juutalaisuudessa ja Kabbalassa. Esimerkiksi pelikaanin nauttimista pidetään edelleen ”ei-kosherina” ja kiellettynä juutalaisessa ravitsemuslaissa, joskin pikemminkin epäillään syytä, miksi se on jo pitkään unohdettu.

keskiajan Euroopassa symboliikkaa mukailtiin. Syntyi lisäsymboliikkaa sisältävä myytti, jonka mukaan pelikaanin ajateltiin olevan ”erityisen tarkkaavainen poikasiaan kohtaan” siinä määrin, että se tarjosi omaa vertaan haavoittamalla omaa rintaansa, kun muuta ruokaa ei ollut saatavilla. Veri on tässä yhteydessä vertauskuvallista ja tarkoittaa siten hengellistä panosta eli energiaa. Itse asiassa jumalatar uhraa itsensä tarjotakseen hengellistä panosta seuraajilleen.

tämän mystinen merkitys jäi juuri tähän ja liittyi joukkoon mystisiä hahmoja, jotka symbolisesti uhrasivat itsensä pitääkseen mystisen viestin käynnissä ja auttaakseen seuraajiaan.

valtavirran kristinuskossa pelikaani tuli symboloimaan Jeesusta ja hänen haavoittamistaan ristillä. Tuomas Akvinolainen teoksessa ”Adoro te devote” tai ”nöyrästi Me Jumaloimme sinua”kuvaa Jeesusta toiseksi viimeisessä säkeistössä” rakastavana jumalallisena pelikaanina, joka kykenee antamaan ravintoa rinnastaan”.

pelikaanin uhrautuvaisuutta vahvistivat laajalti luetut keskiaikaiset bestiaarit. Heraldiikassa käytettiin ”pelikaani hurskaudessaan” tai ”pelikaani vulning (latinan sanasta vulno, ’haavaan’) itse”. Myytin vanhemman version mukaan pelikaani tappoi poikasensa ja herätti ne sitten verellään.

itse asiassa jumalatar oli auttaja jälleensyntymisseremonioissa tai-kokemuksissa.




Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.