The Cotton Club | PureHistory

The Cotton Club

Red Hot 1930 ’ s Cotton Club Show

16 mm: n Kiekko löytyi sensuroidusta mustien tanssijoiden orgiasta! Cotton Club Girls Gone Wild! Parhaat kohtaukset ovat lopussa! Tarkoitettu roskikselle,eikä koskaan nähtäväksi! Elegantti musta show tytöt Oja ooppera Jazz kuin ne saavat vietteli kuuma jazz virittää. Mutta se ei lopu siihen! Pian tytöt ovat puolialastomina pimeässä miesten kanssa … WOW WOW !! ja sitten,,, No en voi kuvailla enempää tai saatat saada päälle! Et ole ennen nähnyt tällaista toimintaa 1930-luvun päävirran Hollywoodista! Se on niin ovelasti tuotettu, että se melkein läpäisi Haysin säännöstön, mutta ei ”tanssijoiden orgioita” lopussa. Näet kaiken täällä! Loistavaa 1930-luvun kutkutusta! Nyt on sinun vuorosi saada hieman tulikuumaa lämpöä! Pääosissa: Dorothy Salter ja Maurice Rocco.

The Cotton Club oli New Yorkissa toiminut yökerho, joka sijaitsi ensin Harlemin kaupunginosassa ja sitten midtown Theater Districtissä. Klubi toimi vuosina 1923-1940, merkittävimpänä Amerikan kieltolain aikana. Klubi oli valkoihoinen, vaikka siinä esiintyikin monia aikakauden parhaita mustia viihdyttäjiä ja jazzmuusikoita, kuten Lena Horne, Fletcher Henderson, Duke Ellington, Adelaide Hall, Count Basie, Bessie Smith,Cab Calloway, The Nicholas Brothers, Lottie Gee, Ella Fitzgerald, Fats Waller, Louis Armstrong, Nat King Cole, Billie Holiday ja Ethel Waters. Aikana sen kukoistus, Cotton Club toimi hip kokouspaikka featuring säännöllisesti ”Celebrity Nights” sunnuntaisin, jossa esillä Julkkis vieraita kuten Jimmy Durante, George Gershwin, Sophie Tucker, Paul Robeson, Al Jolson, Mae West, Richard Rodgers, Irving Berlin, Eddie Cantor, Fanny Brice, Langston Hughes, Judy Garland, Moss Hart, ja pormestari Jimmy Walker, muun muassa.

historia

vuonna 1920 nyrkkeilyn raskaansarjan maailmanmestari Jack Johnson avasi Cotton Clubin nimellä ”Club Deluxe” 142nd Streetin ja Lenox Avenuen kulmaan Harlemin kaupunginosan sydämessä. Owney Madden, tunnettu trokari ja gangsteri, otti klubin haltuunsa vuonna 1923 ollessaan vangittuna Sing Singissä ja muutti sen nimen Cotton Clubiksi.”Kaksikon välille sovittiin sopimus, joka mahdollisti Johnsonin jatkamisen seuran managerina. Madden ” käytti cotton Clubia myyntipisteenä myydäkseen #1-oluensa kieltolain väelle.”(Vaikka klubi suljettiin hetkeksi vuonna 1925 viinanmyynnin vuoksi, se avattiin uudelleen ilman poliisin ongelmia). Herman Stark-nimisestä miehestä tuli näyttämömestari siitä lähtien. Keskustan Cotton Clubille valittu paikka oli ihanteellinen. Se oli iso huone Broadwayn ja neljäkymmentäkahdeksan kadun varrella sijaitsevan rakennuksen ylimmässä kerroksessa, jossa Broadway ja Seventh Avenue kohtaavat – tärkeä midtown crossroads, ja Great White Wayn sydämessä Broadway Theater District. Vaikka Herman Stark ja seuran omistajat olivat melko varmoja, että seura pärjäisi uudessa sijainnissaan, he tajusivat, että se riippui murskaavasta avausnäytöksestä.

Puuvillakerho oli ”vain valkoisille tarkoitettu” säätiö. Klubi toisti ajan rasistista kuvastoa ja kuvasi usein mustia villeinä eksoottisissa viidakoissa tai” tummaihoisina ” plantaasilla etelässä. Kerho määräsi hienovaraisemman väripalkin kuorotytöille, joita kerho esitteli niukoissa asuissa: heidän odotettiin olevan” pitkiä, ruskettuneita ja loistavia”, mikä tarkoitti sitä, että heidän täytyi olla vähintään 180 senttimetriä pitkiä, vaaleaihoisia ja alle 21-vuotiaita. Miestanssijoiden ihonväri oli vaihtelevampi.”Mustat esiintyjät eivät sekoittuneet klubin asiakaskuntaan, ja esityksen jälkeen monet heistä menivät naapuriin isännöitsijän kellariin osoitteeseen 646 Lenox, jossa he joivat maissiviskiä, persikkabrandya ja marihuanaa.”{The Harlem Renaissance, Steve Watson} Ellingtonin odotettiin kirjoittavan ”viidakkomusiikkia” valkoihoisille. Se, mitä Ellington antoi Cotton Clubille, on korvaamatonta, ja se kiteytyy täydellisesti tässä vuoden 1937 New Yorkin Timesexcerptissä: ”niin kauan olkoon empiirinen herttua ja hänen musiikkinsa, joka saa kukot hallitsemaan – ja kauan olkoon Cotton Club edelleen muistamassa, että se tuli alas Harlemista.”Asiakkaiden hinnat olivat korkeat, joten esiintyjillä oli erittäin korkeat palkat. {pg 76, the Harlem Reader, Duke Ellington}.

the Prime Years

Cotton Club 125th Streetillä New Yorkissa joulukuussa 2013.

siitä huolimatta seura auttoi myös Fletcher Hendersonin, joka johti ensimmäistä siellä soittanutta yhtyettä vuonna 1923, ja Duke Ellingtonin, jonka orkesteri oli house band siellä 4.joulukuuta 1927-30. kesäkuuta 1931. Vuonna 1927 ensimmäinen revyy Duke Ellingtonin kanssa oli nimeltään ”Rhythmania” ja siinä esiintyi Adelaide Hall, joka oli juuri levyttänyt Ellingtonin kanssa useita kappaleita, mukaan lukien ”Creole Love Call”. Heidän levyttämästään ”Creole Love Call” – kappaleesta tuli maailmanlaajuinen hitti. Klubi ei ainoastaan antanut Ellingtonille kansallista näkyvyyttä sieltä peräisin olevien radiolähetysten kautta (ensin WHN: n kautta, sitten WEAF: n kautta ja syyskuun 1929 jälkeen NBC: n Red Networkin kautta – WEAF oli kyseisen verkon lippulaiva – asema-perjantaisin), vaan antoi hänelle mahdollisuuden kehittää ohjelmistoaan säveltäessään paitsi tanssisävelmiä esityksiin, myös alkusoittoja, siirtymiä, säestyksiä ja ”viidakko” – efektejä, jotka antoivat hänelle vapauden kokeilla orkesterivärejä ja sovituksia, joita kiertuebändeillä harvoin oli. Ellington levytti tänä aikana yli 100 sävellystä. Lopulta kunnioittaen Ellingtonin pyyntöä seura lievensi hieman käytäntöään sulkea Mustat asiakkaat pois.

Cab Callowayn orkesteri toi Brown Sugar-revyynsä klubille vuonna 1930 ja korvasi Ellingtonin orkesterin sen lähdettyä vuonna 1931; Jimmie Luncefordin yhtye korvasi Callowayn vuonna 1934, kun taas Ellington, Armstrong ja Calloway palasivat esiintymään klubille myöhempinä vuosina. Cotton Clubin kolmetoistavuotisen historian hulppein revyy avattiin Broadwaylla 24. syyskuuta 1936. Robinson ja Calloway johtivat noin 130 muun esiintyjän listaa. Klubi oli myös ensimmäinen showbisnesmahdollisuus Lena Hornelle, joka aloitti siellä kuorotyttönä kuusitoistavuotiaana.Dorothy Dandridge esiintyi siellä ollessaan vielä yksi The Dandridge Sistersistä, kun taas Coleman Hawkins ja Don Redmanplay soittivat siellä osana Hendersonin yhtyettä. Steppitanssijat Bill ”Bojangles” Robinson, Sammy Davis Jr. (osana Will Mastinin trioa) ja Nicholas Brothers näyttelivät siellä myös.

klubi ammensi myös aikansa valkoisesta populaarikulttuurista. Nimellinen omistaja oli Walter Brooks, joka oli tuottanut menestyneen Broadway-Shuffle Along-show ’ n. Dorothy Fields ja Jimmy McHugh, yksi aikakauden merkittävimmistä laulutiimeistä, ja Harold Arlen antoivat kappaleet revuesille, joista yksi,” Blackbirds of 1928″, pääosassa Adelaide Hall, sisälsi kappaleet” I Can ’ t Give You Anything But Love ”ja” Diga Diga Doo”, jonka tuotti Lew Leslie Broadwaylla.

vuonna 1934 Adelaide Hall näytteli Cotton Clubilla elokuvassa ”Cotton Club Parade”, joka oli klubin kaikkien aikojen suurin menestysshow. Näyttely avattiin 11. maaliskuuta ja se kesti kahdeksan kuukautta ja keräsi yli 600 000 maksavaa asiakasta. Kappaleen kirjoittivat Harold Arlen ja Ted Koehler, ja se sisälsi klassikkokappaleen ”Ill Wind”. Hallin ”Ill Wind” – kappaleen esityksessä aitouden lisäämiseksi lavalla käytettiin kuivajääkonetta sumuefektin luomiseksi. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun tällaista kalustoa käytettiin lavalla. Mukana laskussa oli 16-vuotias Lena Horne.

klubi suljettiin väliaikaisesti vuonna 1936 edellisenä vuonna Harlemissa tapahtuneen rotumellakan jälkeen. Valokuvaaja Carl Van Vechtenvuoksi boikotoida kerhoa, koska sillä oli niin rasistista politiikkaa.{The Harlem Renaissance, Steve Watson} Cotton Club avattiin uudelleen myöhemmin samana vuonna Broadwayn ja 48th Streetin kulmassa. Eräässä New York Timesin artikkelissa vuodelta 1937 kirjoitetaankin: ”Cotton Club on noussut Broadwayn kelkkaan, ja sen show’ n on laskettu antavan asiakkaille heidän rahansa verran ääntä ja väriä – ja niin se tekeekin.”Samana vuonna Stark suostui maksamaan steppaaja Bill ”Bojangles” Robinsonille $3,500 viikossa, mikä on korkein koskaan maksettu palkka mustalle viihdyttäjälle Broadway-produktiossa, ja enemmän rahaa kuin kukaan oli koskaan saanut yökerhoesityksestä.

se suljettiin lopullisesti vuonna 1940 korkeampien vuokrien, muuttuvien makumieltymysten ja manhattanilaisten yökerhojen omistajien veronkierron aiheuttaman liittovaltion tutkinnan paineessa. Sen tiloihin avattiin Latin Quarter-yökerho ja rakennus purettiin vuonna 1989 hotellin tieltä. Kaiken kaikkiaan Broadway Cotton Club oli erittäin onnistunut sekoitus vanhaa ja uutta. Paikka saattoi olla Uusi, sisustus ehkä hieman erilainen, mutta kun mesenaatti tuli sisään ja istui mukavasti, hän tiesi olevansa tutussa paikassa.

Jazzkirjailija James Haskins kirjoitti vuonna 1977: ”tänään on uusi inkarnaatio Cotton Club, joka istuu 125th Streetin läntisimmässä päässä massiivisen Manhattanvillen maasillan alla. Ikkunattomassa korttelissa on edessä vähemmän dramaattinen näyttö, mutta se näyttää olevan turistien suosiossa sunnuntain jazzbrunsseilla.”

muita osastoja

Cotton Clubin Chicagon konttoria johti Ralph Capone ja Culver Cityssä Kaliforniassa toimi 1920-luvun lopulla ja 1930-luvun alussa Cotton Clubin länsirannikon konttori, jossa esiintyi alkuperäisen Cotton Clubin esiintyjiä, kuten Armstrong, Calloway ja Ellington. Uudempi klubi on avattu Malesian Kuala Lumpuriin.

populaarikulttuurissa

Cotton Club on Francis Ford Coppolan ohjaama elokuva, joka kertoo seuran playboy-historiasta 1930-luvun rotusuhteiden sekä Maddenin, Dutch Schultzin, Vincent ”Mad Dog” Collin, Lucky Lucianon ja Ellsworth ”Bumpy” Johnsonin taistelujen yhteydessä. Sitä käsitellään vuonna 2001 julkaistussa Ken Burns PBS: n dokumentissa Jazz.

Cotton Club kuvattiin lyhyesti vuoden 1997 elokuvassa Hoodlum, jossa esiintyivät Laurence Fishburne, Tim Roth ja Andy Garcia. Hollantilaisen Schultzin (Roth) suosimalla klubilla käytiin yhteenotto Schultzin ja Ellsworth ”Bumpy” Johnsonin (Fishburne) välillä.

fiktiivinen versio klubista, joka nimettiin uudelleen Cotton Pickers Clubiksi, esiintyy myös James Cagneyn elokuvassa Taxi!.

Koolin vuoden 1983 kappaleen ”Joanna” musiikkivideolla & jengi muistelee aikojaan tanssijana Cotton Clubilla.

hitin Disney Channelin tv-ohjelman Ant Farm jaksossa päähenkilö herää Ella Fitzgeraldina ja hän laulaa Cotton Clubissa.

After Midnight on vuonna 2013 ensi-iltansa saanut Broadway-musikaali-revyy, joka kertoo Duke Ellingtonin vuosien musiikista kuuluisassa Harlem-yökerhossa.

http://en.wikipedia.org/wiki/Cotton_Club