the History of Distilling
Abu Musa Jabir ibn Hayyan. Maria Juutalainen. Aeneas Coffey. Vain muutama (erittäin tärkeä) nimi tislauksen historiassa. Kun seuraavan kerran juot tequilaa, siemailet mallasta tai tilaat vaikka mutavelliä, voisit kaataa sitä jalkakäytävälle. Totta kai ostat kierroksen,mutta he tekivät sen.
toisin kuin viini ja olut, jotka ovat historiallisesti liittyneet varhaisiin edistysaskeliin, kuten viljelykasvien (viinirypäleiden ja ohran) viljelyyn, väkevät alkoholijuomat vaativat käymisen jälkeen aivan erityisen toisen vaiheen: tislauksen. Käyminen voi nimittäin tapahtua sattumalta: villihiiva voi helposti törmätä joihinkin mädäntyneisiin hedelmiin ja hapattaa sokerit alkoholiksi. Mutta tislaaminen vaatii hyvin tarkkoja aikeita, ja siksi pääsimme tislaamaan vain alkemian avulla-kyllä, sen jutun, jossa tiedemiehet yrittävät muuttaa lyijyn kullaksi.
alkemia oli itse asiassa monimutkainen tieteenala, ei vain varhaisen tieteen ”onnenonkija”. Alkemia oli eräänlainen mystinen edeltäjä nykyaikaiselle kemiantekniikalle, ja se keskittyi aineiden luonteen ymmärtämiseen—niiden sisäisten salaisuuksien avaamiseen keinona ymmärtää maailmankaikkeutta, luonnon elementtejä ja itse elämää. Se, että saimme siitä viinaa, on vain vankka bonus.
ei niin, että alkemia ”keksi” viinan sellaisena kuin me sen tunnemme. Aikaisemmin oli ollut todisteita raa ’ asti tislatuista alkoholijuomista, esimerkiksi riisistä ja tamman maidosta tehdyistä likööreistä Aasiassa jo 800 EKR.kaukana harmaasta Hanhesta, mutta todisteita tislauksen tuntemuksesta, joka löysi tiensä antiikin Kreikkaan ja jatkui ensimmäiselle vuosisadalle jKr. kirjoitukset 3. vuosisadalla jKr. myös tribikos—eli kolmivartisen ruukun kehityksen sanotaan johtuvan ”Maria juutalaisesta”, ensimmäisestä dokumentoidusta länsimaisesta alkemistista. (Onko hän todella keksinyt sen on epäselvää.), Mutta vasta 8. vuosisadalla jKr. Arabialainen alkemisti Abu Musa Jabir ibn Hayyan suunnitteli alembic-pannun, joka mahdollisti alkoholin tehokkaan tislauksen.
Jabir (korruptoituneena ”Geberiksi”) ei ollut kiinnostunut vapaa-ajan alkoholista, vaikka hän löysi viinin tislauksesta kirkasta, syttyvää höyryä. Modernin kemian esi-isä Jabir oli tieteen ajama. Jo silloin, kun toinen alkemisti Muhammed ibn Zakaryia Razi alkoi hioa alkoholin tislauskäytäntöä erityisesti 800—luvulla, tavoitteilla oli vielä vähän tekemistä virkistäytymisen kanssa-tislattua alkoholia käytettiin pääasiassa rituaaleihin tai lääkkeisiin. Itse asiassa ensimmäinen dokumentoitu tislatun alkoholin käyttö on peräisin 1100—luvun italialaisesta lääketieteellisestä koulusta-ei baarista.
”Happy Hourin” nykyinen olemassaolo kertoo tietysti siitä, että alkoholitislauksesta tuli lopulta ajanvietettä. Se vain kesti hetken. Ensimmäinen julkaistu kirja aiheesta, Hieronymus Brunschwigin the Virtuous Art of Distilling (1500), käsittelee tislattua alkoholia kuin lääkettä; mutta vuonna 1618 Pennittömän pyhiinvaelluksen proto-matkakertomus (PDF) mainitsee virkistyskäytön ”aqua vitae” (varhainen, kiertoilmaiseva lempinimi viinalle). Tislaus oli vihdoin löytänyt yleisönsä.
ja se löysi jatkuvasti yleisönsä levittäytyen 1600-luvulla ja pitkälle 1700-luvulle kaupan, tutkimusmatkailun ja kolonisaation myötä. Kun käytäntö levisi, se kehittyi. Keskiaikainen alkemisti Avicenna oli jo keksinyt kiedotun jäähdytysputken, joka teki ruukun tislauksesta tehokkaampaa, mikä jätti myöhemmille innovaattoreille yhä suuremman tehottomuuden ongelman: ruukku oli puhdistettava jokaisen käyttökerran jälkeen. (Tähän aikaan tislattu alkoholi oli hyvin viihdekäytössä, joten sen tuottamisesta oli tullut nopeasti ensisijainen tavoite.) Skotlantilaisen Robert Steinin ja irlantilaisen Aeneas Coffeyn työn välissä oli 1800-luvun alussa ilmestynyt” kolumni ” eli jatkuva still. Kuten nimestä voi päätellä, se mahdollistaa käytännössä jatkuvan tislauksen ja alhaisemmat kustannukset. Kun tähän lisätään ripaus raivotautista teollistumista, syntyi laajamittainen kaupallinen tislaus.
ei niin, että moderni tislaus olisi Absolut-ly vain suurbisnestä (Tajusitko?). Kuten olut-joka alkoi pieni, sai makro-kaupallistui, ja meni mikro jälleen-alkoholijuomat ovat nauttineet viime ”käsityö tislaus” renessanssin, jossa pienemmän mittakaavan tuotanto tuo liuta uusia tuotteita markkinoille.
mitä tahansa juot, on kuitenkin kiva idea kaataa vähän pihalle alkemiaa varten.