Trumpilla on omalaatuinen määritelmä suvereniteetille
Donald Trumpilla ei ole juurikaan kiinnostusta useimpiin poliittisen filosofian kohtiin, mutta hän on paljastanut pakkomielteen ainakin yhteen termiin. ”Jos haluatte demokratiaa, pitäkää kiinni suvereniteetistanne”, hän sanoi puheessaan YK: n yleiskokouksen edessä tällä viikolla. Hän on kiinnittänyt huomiota samaan termiin kahdessa edellisessä puheessaan kyseisellä foorumilla. Viime vuonna ilmoittaessaan, että Yhdysvallat ei enää tunnustaisi Kansainvälisen rikostuomioistuimen legitiimiyttä, hän julisti: ”emme koskaan luovuta Amerikan suvereniteettia valitsemattomalle, vastuuttomalle maailmanlaajuiselle byrokratialle.”Vuonna 2017 pitämässään puheessa hän ehdotti, että YK: n menestys” riippuu vahvojen ja itsenäisten kansakuntien koalitiosta, joka omaksuu suvereenisuutensa.”
suvereniteetti voi tuntua valtionpäämiehen vaatimalta järkevältä asialta. Trump vetosi puheissaan siihen, mitä politiikan teoreetikot kutsuvat ulkoiseksi suvereniteetiksi: kun valtio on vapaa ulkopuolisilta valloilta, jotka tunnustavat sen laillisen ja yksinomaisen vallan omiin alueisiinsa nähden. Tässä mielessä Trump on oikeassa. Ulkovaltojen laiton puuttuminen jonkin maan asioihin voi heikentää sen demokratiaa—toisin sanoen sen kansalaisten kykyä hallita sitä omaksi hyödykseen.
mutta kaikesta ajatukselle antamastaan lupauksesta huolimatta Trump ei ole puolustamassa Yhdysvaltain ulkoista suvereniteettia. Hän on hylännyt valvomiensa turvallisuusviranomaisten esittämät todisteet Venäjän sekaantumisesta Yhdysvaltain vuoden 2016 vaaleihin—suoranainen loukkaus Yhdysvaltain itsemääräämisoikeutta vastaan. Viime aikoina tiedustelukomitean ilmiantajan mukaan hän painosti Ukrainaa tunkeutumaan vuoden 2020 kampanjaan puolestaan. Samana päivänä, kun presidentti oli YK: ssa puolustamassa ajatusta suvereniteetista, edustajainhuoneen puhemies Nancy Pelosi ilmoitti virkasyytetutkinnasta, koska Trump oli toiminut Ukraina-tapauksessa täysin päinvastoin.
Franklin Foer: Trumpin klassinen öykkäriliike
teoissaan Trump on omien sanojensa sijaan kiinnostunut vain sisäisestä itsemääräämisoikeudesta, joka liittyy kysymykseen siitä, kenellä on lopullinen laillinen valta valtion sisällä. Ja hän on edistämässä erityisen omaa etuaan ajavaa versiota tästä ajatuksesta—sellaista, jossa hän on suvereeni, ei niinkään vapaa ulkomaisesta sekaantumisesta, vaan sisäisistä instituutioista, jotka ovat olemassa valvomassa ja rajoittamassa hänen toimeenpanovaltaansa. Tällainen suvereniteetti on demokratian vihollinen, ei sen liittolainen.
lisää tarinoita
Trump ei ole koskaan ujostellut ylenkatsovansa sitä, että kongressi ja oikeusistuimet rajoittavat hänen presidentin valtaoikeuksiaan. Hän ohitti entisen aina kun pystyi toimeenpanovallan määräyksillä ja mustamaalasi tuomareita, jotka vastustivat hänen politiikkaansa poliittisesti motivoituneina, pyrkien horjuttamaan heidän legitimiteettiään. Hän on pyrkinyt mustamaalaamaan hallinnostaan raportoivia toimittajia ja luonnehtinut rutiininomaisesti Venäjä-yhteyksiään koskevia tutkimuksia noitavainoksi. Los Angeles Times-lehti kertoi torstaina, että Trump kuvaili ”tiedon ilmiantajalle antaneen henkilön ”olevan” lähellä vakoojaa.”Hän jatkoi vihjaamalla, että ilmiantajia pitäisi rangaista nopeasti: ”tiedättekö, mitä teimme ennen vanhaan, kun olimme fiksuja? Eikö niin? Vakoilut ja maanpetokset hoidimme ennen eri tavalla kuin nyt.”
Trump ei ole ainoa maailmanjohtaja, joka siteeraa ulkoisen itsemääräämisoikeuden periaatetta yrittäessään lakaista pois sisäisiä rajoitteita. Britannian pääministeri Boris Johnson vetoaa säännöllisesti suvereniteettiin; se oli yksi hänen tärkeimmistä perusteluistaan sille, miksi hänen maansa pitäisi erota Euroopan unionista. Mutta kuten Johnsonin laiton yritys hajottaa parlamentti osoitti, hän todella halusi pystyä viemään Brexitiä eteenpäin esteettä parlamentaarisen valvonnan avulla.
ulkomaiset voimamiehet, joiden tapoja Trump näyttää ihailevan—Xi Jinpingin ja Vladimir Putinin kaltaiset autoritaarit—hallitsevat maitaan ilman ärsyttäviä sisäisiä rajoitteita. Myös kansainvälisellä näyttämöllä nämä hallinnot vaativat kansallisen suvereniteettinsa pyhyyttä, johon heidän tapauksissaan sisältyy valta karkottaa, vangita, väkisin kouluttaa uudelleen tai tappaa kotimaisia vastustajia.
Yhdysvaltain aiemmat presidentit ovat painokkaasti torjuneet tämän suvereniteetin määritelmän. Esimerkiksi vuonna 2013 YK: lle pitämässään puheessa Barack Obama väitti, että vaikka ”suvereniteetin periaate on kansainvälisen järjestyksemme keskiössä,” valtion suvereniteetti ”ei voi olla kilpi tyranneille tehdä harkitsemattomia murhia tai tekosyy kansainväliselle yhteisölle ummistaa silmänsä teurastukselta.”Tämä merkitsee sen epäsuoraa tunnustamista, että ympäri maailmaa on suvereeneja valtioita, jotka eivät ole demokratioita ja joiden hallitukset käyttävät usein valtaansa väärin ja käyttävät sitä omaa kansaansa vastaan. Vaikka valtion suvereniteetti saattaa olla välttämätön edellytys demokratian kukoistamiselle, se ei ole riittävä edellytys.
se, mikä ratkaisee, onko valtio demokraattinen, liittyy lähinnä sen sisäiseen suvereniteettiin, ei ulkoiseen. Yhdysvaltojen kaltaisissa demokratioissa lopullinen valta kuuluu tavalla tai toisella kansalaisille heidän valitsemiensa edustajien ja poliittisten johtajien kautta. Yksityiskohdat eivät kuitenkaan ole yksiselitteisiä—valta ja auktoriteetti ovat itse asiassa levinneet eri hallinnonhaaroille, ja niiden välillä on usein yhteentörmäyksiä. Trumpin versio itsemääräämisoikeudesta, kuten Johnsonin versio, tarkoittaa käytännössä sitä, että toimeenpanovallalle siirretään enemmän valtaa muiden hallinnon haarojen kustannuksella.
Peter Beinart:
epätoivon julkeus, mutta toimeenpanovallan suvereniteetti, edes demokraattisesti valittu, ei itsessään merkitse demokratiaa—se on versio ehdottomasta vallasta, joskin vain seuraaviin vaaleihin asti, joka muistuttaa pikemminkin autoritaarista kuin demokraattista hallitusmuotoa. Lisäksi jopa tällaiset vaaleilla valitut johtajat, joille on annettu rajoittamaton valta, voivat ja ryhtyvätkin toimiin kiertääkseen seuraavan suunnitellun äänestyksen—pelottelemalla tiedotusvälineitä käyttämällä virallisia valtuuksiaan kilpailevia ehdokkaita vastaan. Paperilla Putinin Venäjä on myös demokratia, ja Putin voittaa vaalit suurilla marginaaleilla.
demokratiassa itsemääräämisoikeuden on oltava jotain muuta kuin vapaat kädet poliitikoille, joiden valta on silloin tällöin vahvistettu kansanäänestyksellä. Vuoden 1861 virkaanastujaispuheessaan Abraham Lincoln tunnusti, että jotta maan kansalaiset voisivat olla suvereeneja, hallitsevan enemmistön valtaoikeuksia oli rajoitettava.: ”Enemmistö, jota perustuslakitarkastukset ja rajoitukset pitävät aisoissa ja joka muuttuu aina helposti kansan mielipiteiden ja mielipiteiden tahallisilla muutoksilla, on vapaan kansan ainoa todellinen suvereeni.”Kongressin aloittama Virkasyytemenettely Trumpia vastaan on askel kohti maan todellisen suvereenin palauttamista.