tukiohjelma vuoden 1994 kansanmurhasta tutseja vastaan Ruandassa ja Yhdistyneet kansakunnat
lokakuuta 1990
1.lokakuuta 1990 RPF aloitti Ugandasta suurhyökkäyksen 7 000 taistelijan voimin. Tuhansia syrjäyttäneiden RPF: n iskujen ja hallituksen tahallaan kohdistaman propagandan vuoksi kaikki tutsit maan sisällä leimattiin RPF: n rikoskumppaneiksi ja oppositiopuolueiden hutu-jäsenet maanpettureiksi. Media, erityisesti radio, levitti edelleen perättömiä huhuja, mikä pahensi etnisiä ongelmia.
elokuussa 1993
elokuussa 1993 Afrikan yhtenäisyysjärjestön (OAU) ja alueen hallitusten rauhanpyrkimysten ansiosta Arushan rauhansopimusten allekirjoittaminen näytti lopettaneen silloisen Hutuvaltaisen hallituksen ja oppositiossa olevan Ruandan isänmaallisen rintaman (RPF) välisen konfliktin.
lokakuu 1993
lokakuussa 1993 turvallisuusneuvosto perusti Yhdistyneiden Kansakuntien Ruandan avustusoperaation (UNAMIR), jonka toimeksiantona oli rauhanturvaaminen, humanitaarinen apu ja yleinen tuki rauhanprosessille.
jo alusta alkaen jotkut sopimukseen osallistuneet Ruandan poliittiset puolueet kuitenkin kumosivat halun saavuttaa ja ylläpitää rauhaa. Sen täytäntöönpanon viivästyessä ihmisoikeusloukkaukset yleistyivät ja turvallisuustilanne heikkeni. Myöhemmin todisteet osoittivat kiistattomasti, että hutuenemmistön ääriainekset keskustelivat rauhasta itse asiassa suunnittelivat kampanjaa tutsien ja maltillisten hutujen tuhoamiseksi.
kansanmurha — 6.huhtikuuta 1994
yli miljoonan ihmisen arvioidaan menehtyneen ja arviolta 150 000-250 000 naista myös raiskattiin.
6.huhtikuuta 1994 Burundin ja Ruandan presidenttien kuolema raketti-iskun aiheuttamassa lento-onnettomuudessa sytytti useita viikkoja kestäneet voimakkaat ja järjestelmälliset joukkomurhat. Surmat – yli miljoonan ihmisen arvioidaan menehtyneen-järkyttivät kansainvälistä yhteisöä ja olivat selvästi kansanmurhia. Myös arviolta 150 000-250 000 naista raiskattiin. Presidentin henkivartiokaartin jäsenet alkoivat tappaa Tutsisiviilejä Kigalin kaupunginosassa lähellä lentokenttää. Alle puoli tuntia lento-onnettomuuden jälkeen tutsien tunnistamiseksi pystytettiin tiesulkuja, joita vartioivat hutu-miliisit, joita usein avustivat santarmit (puolisotilaalliset poliisit) tai sotilashenkilöt.
7.huhtikuuta
7. huhtikuuta Radiotelevisio Libres Des Mille Collines (RTLM) esitti lähetyksen, jossa kerrottiin lentoturman johtuvan RPF: stä ja joukosta YK: n sotilaita sekä yllytyksestä ”tutsien torakan”eliminoimiseen. Myöhemmin samana päivänä Ruandan hallituksen sotilaat murhasivat raa ’ asti pääministeri Agathe Uwilingiyimanan ja 10 belgialaista rauhanturvaajaa, jotka oli määrätty suojelemaan häntä. Myös muita maltillisia Hutujohtajia salamurhattiin. Joukkojensa joukkomurhan jälkeen Belgia veti loput joukkoistaan pois.
21.huhtikuuta
21. huhtikuuta muiden maiden pyydettyä joukkojen vetämistä UNAMIRIN joukot pienenivät alkuperäisestä 2 165: stä 270: een.
Jos ongelmana oli se, että jotkin Ruandan osapuolet eivät olleet sitoutuneet päättäväisesti sovintoon, tragediaa pahensi kansainvälisen yhteisön horjuva reagointi. Yhdistyneiden Kansakuntien kykyä vähentää inhimillistä kärsimystä Ruandassa rajoitti suuresti jäsenvaltioiden haluttomuus vastata Ruandan muuttuneisiin olosuhteisiin vahvistamalla UNAMIRIN mandaattia ja antamalla lisäjoukkoja.
22.kesäkuuta
kesäkuun 22. päivänä turvallisuusneuvosto valtuutti Ranskan johtamat joukot käynnistämään humanitaarisen operaation. Operaatio turkoosiksi kutsuttu operaatio pelasti satoja siviilejä Lounais-Ruandassa, mutta sen kerrotaan myös päästäneen kansanmurhaan osallistuneita sotilaita, virkamiehiä ja miliisejä pakenemaan Ruandasta hallitsemiensa alueiden kautta. Muilla alueilla murhat jatkuivat 4. heinäkuuta 1994 asti, jolloin RPF otti sotilaallisesti haltuunsa koko Ruandan alueen.