typen fluoriyhdisteet
epäorgaaniset yhdisteet, jotka sisältävät N—F-sidoksen, esimerkiksi typpitrifluoridi, NF3, tetrafluorihydratsiini, N2F4, difluoramiini, NF2H ja nitrosyylifluoridi, FNO. Typpifluoriyhdisteet ovat värittömiä kaasuja, joilla on tunnusomainen haju. Ne hajoavat kuumennettaessa yksittäisiksi alkuaineiksi tai typpitrifluoridiksi ja-typeksi (poikkeuksena NF3 ja FNO). Niillä on voimakkaita hapettavia ominaisuuksia. Eräät typpifluoriyhdisteet reagoivat orgaanisten yhdisteiden kanssa muodostaen lukuisia orgaanisia aineita, jotka sisältävät —NF2 —ja-NONF-ryhmiä. Eräs typpifluoriyhdisteille tyypillinen piirre on se, että vuorovaikutussuhteissa vahvojen Lewis-happojen (seeasidit ja emäkset) kanssa ne muodostavat suoloja fluorityppikationien NF+4, N2F+3, N2F+4 ja F2NO+kanssa.
Typpitrifluoridi, NF3, on kaasu, jonka sulamispiste on – 208,5°C ja kiehumispiste -129,1°C. Sen hapetuskyky ilmenee korkeissa lämpötiloissa. Se muuttuu tetrafluorihydratsiiniksi korkeissa lämpötiloissa ja kuparin, raudan, elohopean tai hiilen läsnä ollessa. Sitä saadaan elektrolyysillä sulasta ammoniumvetyfluoridista tai fluoraamalla typpeä sisältäviä aineita. Sitä käytetään tetrafluorihydratsiinin valmistuksessa.
Tetrafluorihydratsiini, N2F4, on kaasu, jonka sulamispiste on -161,5°C ja kiehumispiste -74,2°C. sillä on taipumus hajota: N2F4⇄2nf2. 150°C: n lämpötilassa ja 0,1 meganewton/m2: n paineessa (1 kilogramman voima/cm2) sen dissosiaatioaste on 0,2. N2F4: n dissosiaatio määrittää sen difluoramiinivaikutuksen, joka ilmenee esimerkiksi yhdistettäessä olefiineja:
Tetrafluorihydratsiinia saadaan muuntamalla typpitrifluoridia kivihiilen yli (kaupallinen menetelmä), hajottamalla NF2H tai hapettamalla sen liuoksia. Yhdistettä käytetään orgaanisten difluoriamiiniyhdisteiden synteeseissä.
Difluoramiini, NF2H, on kaasu, jonka sulamispiste on – 116°C ja kiehumispiste – 23°C. Se räjähtää törmäyksessä erityisesti nestemäisessä ja kiinteässä tilassa. Sillä on amfoteerisia ominaisuuksia ja reaktioissa se toimii difluoraminoivana aineena. Sitä saadaan rikkihapon vaikutuksesta difluoriaminoureaan (urean fluoraustuote) tai trifenyylimetyylidifluoramiiniin, joka syntetisoidaan n2f4: stä ja trifenyylimetyylikloridista elohopean läsnä ollessa. Yhdistettä käytetään orgaanisten difluoriamiiniyhdisteiden synteeseissä.