Venäjä perääntyy Neuvostoliiton romahduksen jatkuessa

Venäjän presidentti Vladimir Putin on viettänyt suuren osan vuodesta 2020 eristyksissä Novo-Ogarjovon virka-asunnossaan Moskovan ulkopuolella. (Sputnik/Alexei Nikolsky/Kreml Reutersin kautta)

kolme vuosikymmentä Neuvostoliiton romahduksen jälkeen prosessi on vielä kaikkea muuta kuin ohi. Virallisesti Neuvostoliitto lakkasi olemasta vuonna 1991. Todellisuudessa Moskova ei ole koskaan hyväksynyt imperiumin menetystä, ja se on taistellut viimeiset kolmekymmentä vuotta kumotakseen historian tuomion. Tämä taistelu Venäjän revanssin ja entisten neuvostotasavaltojen kansannousupyrkimysten välillä on muovannut Neuvostoliiton jälkeisen maailman poliittista maisemaa sukupolven ajan, mutta on merkkejä siitä, että suunta saattaa nyt kääntyä ratkaisevasti Kremliä vastaan.

vuosi 2020 osoittautui katastrofaaliseksi Vladimir Putinille ja hänen haaveilleen epävirallisesta imperiumista. Sen piti olla voittoisan teeskentelyn vuosi, jota hallitsevat tapahtumat, jotka merkitsevät Neuvostoliiton natsi-Saksasta saaman voiton 75.vuosipäivää. Sen sijaan Putin vietti suuren osan ajastaan piilossa julkisuudelta, kun Venäjä kamppaili yhden maailman pahimman koronavirusepidemian kanssa. Myöskään laajemmassa naapurustossa ei ollut juuri hurrattavaa, kun Venäjän intressit Neuvostoliiton jälkeisessä avaruudessa kokivat sarjan takaiskuja.

Keski-Aasiassa Kirgisian levottomuudet johtivat Venäjä-myönteisen hallituksen kaatumiseen. Tämä herätti pelkoja Kremlin vaikutusvallan vähenemisestä entisestään alueella, jossa Moskova joutuu jo kilpailemaan Kiinan kasvavaa läsnäoloa vastaan.

Moldovassa Venäjä-mielinen istuva ehdokas hävisi näppärästi länsimieliselle ehdokkaalle maan presidentinvaaleissa. Moldovan uusi presidentti Maia Sandu on juuri sellainen poliitikko, jota Moskova pelkää. Englantia puhuva, Harvardin koulutuksen saanut taloustieteilijä pyrkii Euroopan unionin jäseneksi ja on vaatinut Venäjää vetämään miehitysjoukkonsa pois Kremlin tukemalta irtautuneelta Moldovan alueelta Transnistriasta.

tilaa Ukrainealertin uusin julkaisu

UkraineAlert on kattava verkkojulkaisu, joka tarjoaa säännöllisesti uutisia ja analyysejä Ukrainan politiikan, talouden, kansalaisyhteiskunnan ja kulttuurin kehityksestä.

tyrmäävin isku Venäjän intresseille tuli Etelä-Kaukasian alueella, jossa Turkin tuki mahdollisti Azerbaidžanin voitokkaan kuuden viikon sodan Kremlin liittolaista Armeniaa vastaan. Putin pystyi lopulta välittämään rauhansopimuksen, joka salli Venäjän sijoittaa rauhanturvaoperaation sota-alueelle, mutta tämä kasvoja pelastava ele ei voinut peittää sitä tosiasiaa, että Moskova oli pakotettu hyväksymään kilpailevan vallan läsnäolo alueella, jossa Venäjä oli aiemmin hallinnut yli sadan vuoden ajan. Turkin osallistuminen Azerbaidžanin-Armenian sotaan oli käännekohta Neuvostoliiton jälkeisessä historiassa, joka muutti voimatasapainoa Etelä-Kaukasiassa ja murskasi illuusiot Venäjän kyvystä sanella sotilaallisia tuloksia entisen Neuvostoliiton rajojen sisällä.

Jos Azerbaidžanin tapahtumat tulivat järkytyksenä Venäjälle, naapurimaa Valko-Venäjän tapahtumat iskivät vielä lähempänä kotia. Protestiliike, joka on syntynyt viimeisten neljän kuukauden aikana Valko-Venäjän puutteellisten elokuun 9.päivän presidentinvaalien jälkeen, ei ehkä ole luonteeltaan avoimesti geopoliittinen, mutta mielenosoittajien demokratiaa kannattavat vaatimukset ovat kuitenkin kirottu Moskovalle, joka on edelleen Neuvostoliiton romahduksen riivaama ja pitää kansanvaltaisia liikkeitä suorana uhkana Kremlin omalle autoritaariselle mallille.

Valko-Venäjän oppositiojohtajat ovat tehneet kaikkensa vakuuttaakseen Venäjälle, ettei sillä ole mitään pelättävää, mutta Moskovassa on vähän epäilystä siitä, että demokraattinen Valko-Venäjä kääntyisi väistämättä Länteen, ellei sitä fyysisesti estettäisi. Putin on siksi vastahakoisesti puuttunut asiaan tukeakseen Valko-Venäjän diktaattoria Aljaksandr Lukašenkaa tarjoamalla taloudellisia pelastusrenkaita ja neuvonantajaryhmiä ja lupaamalla samalla julkisesti lähettää tarvittaessa Venäjän turvallisuusjoukkoja.

Putinin tukemiseen Lukašenkalle liittyy surullisen väistämättömyyden tunne. Kremlin päättäjät ymmärtävät, että tukemalla syvästi epäsuosittua ja yhä väkivaltaisempaa Lukašenkan hallintoa Minskissä he kääntävät miljoonia aiemmin myötämielisiä valkovenäläisiä Venäjää vastaan. Neuvostoajan jälkeisessä maailmassa käytävässä sivistyneessä taistelussa sydämistä ja mielistä Moskovalla ei kuitenkaan yksinkertaisesti ole vastausta äärettömän paljon houkuttelevampaan eurooppalaiseen demokratiaan. Näin Kremlille jää vain vähän toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja kuin voimankäyttö.

pe, helmi 5, 2021

epäpoliittinen ei enää: Valko-Venäjän kansalaisyhteiskunnan räjähdysmäinen kasvu

10:00am

Venäjän kyvyttömyys myydä itseään houkuttelevana vaihtoehtona lännelle on näkynyt välittömimmin Ukrainassa. Vuonna 2013 käydyn keskustelun aikana, joka koski Ukrainan ehdottamaa EU: n assosiaatiosopimusta, Moskova ei pyrkinyt juuri lainkaan edistämään suhteellisia etuja, jotka liittyvät tiiviimpiin suhteisiin Venäjän kanssa. Sen sijaan Kreml aloitti yksipuolisen kauppasodan ja höpisi hirvittävistä seurauksista ja tuki samalla taitamatonta EU-vastaista kampanjaa, johon sisältyi leikkikentän homofobiaa ja pelottelua samaa sukupuolta olevien liitoista. Kun ukrainalaiset valmistautuivat tekemään koko Neuvostoliiton jälkeisen ajan merkityksellisimmän geopoliittisen päätöksen, Venäjällä ei ollut muuta tarjottavaa kuin Länsivastaista hölynpölyä ja ohuesti verhottuja uhkauksia.

Venäjän nykyisen aseman köyhyys ei ole mikään salaisuus Putinille. Koska hän ei pysty tarjoamaan johdonmukaista tulevaisuudenkuvaa, hän on vastannut taistelemalla menneestä. Vaikka ruusun sävyttämä Neuvostonostalgia ja toisen maailmansodan mytologia pelaavat hyvin itse Venäjällä, ne eivät kuitenkaan vedä vertoja arkisille pyrkimyksille, joita esiintyy muualla Neuvostoliitossa väestöjen keskuudessa, joissa suhteellisen harvat jakavat nyky-Venäjän haavoittuneen keisarillisen ylpeyden tunteen.

Moskovaa kuluneen vuoden aikana koetelleet ulkopoliittiset tappiot sopivat paljon laajempaan Venäjän vetäytymisen kuvioon vuodelta 1991. Maamerkkejä matkan varrella ovat Baltian maiden EU-ja NATO-jäsenyys sekä Ukrainan kaksi Neuvostoliiton jälkeistä vallankumousta. Äskettäinen Azerbaidžanin-Armenian sota ja Valko-Venäjän meneillään oleva kansallinen herääminen saattavat myös ansaita paikkoja listalla.

tämä vetäytyminen jatkuu, kunnes Moskova oppii karistamaan keisarillisen katseensa kohti Neuvostoliiton jälkeistä maailmaa. Venäjän voimankäyttö on onnistunut luomaan Kreml-myönteisiä erillisalueita Ukrainaan, Georgiaan ja Moldovaan, mutta se on myös vieraannuttanut kymmeniä miljoonia Neuvostoliiton jälkeisiä kansalaisia, jotka edustavat Moskovan luonnollisia liittolaisia. Tällaisen kielteisen politiikan jatkaminen olisi hulluuden huippu. Sen sijaan Venäjän on luovuttava pakottamisesta suostuttelun hyväksi. Molempia osapuolia hyödyttävien kumppanuuksien rakentaminen ei ole Kremlille luontevaa, mutta se on taito, joka Venäjän päättäjien on opittava, jos he välttävät vielä monta vuotta, kuten 2020.

Peter Dickinson on Atlantic Councilin UkraineAlert-palvelun toimittaja.

jatkolukemista

Ma 6.heinäkuuta 2020

tsaari Putin haluaa uuden valtakauden

sekä sanoin että teoin Putin on tehnyt selväksi, että hän hylkää nykypäivän sääntöihin perustuvan kansainvälisen järjestyksen ja pyrkii kumoamaan vuoden 1991 tuomion. Hänen visionsa valtakuntien uudesta aikakaudesta edustaa eksistentiaalista haastetta lännelle.

UkraineAlertbyNataliia Popovytš ja Danylo Lubkivsky

Ti, kesä 9, 2020

Farssimainen Putin-kansanäänestys vahvistaa Venäjä-Ukraina geopoliittinen avioero

Venäjän Farssimainen Putin-kansanäänestys vahvistaa monin tavoin maan geopoliittista eroa demokraattisesta Ukrainasta ja alleviivaa kasvavaa etäisyyttä kahteen maahan, joita aikoinaan pidettiin yleisesti käytännössä jakamattomina.

UkraineAlertbyVictor Tregubov

Sun, Nov 22, 2020

miten Ukrainan oranssi vallankumous muokkasi 2000-luvun geopolitiikkaa

Ukrainan vuoden 2004 oranssi vallankumous jää usein huomiotta, mutta se ansaitsee enemmän huomiota yhtenä 2000-luvun alun suurista geopoliittisista käännekohdista, jotka loivat pohjan nykyiselle kylmän sodan ilmastolle.

UkraineAlertbyPeter Dickinson

Ukrainealertissa esitetyt näkemykset ovat yksinomaan kirjoittajien näkemyksiä, eivätkä välttämättä vastaa Atlantic Councilin, sen henkilökunnan tai sen kannattajien näkemyksiä.

Euraasiakeskuksen tehtävänä on lisätä transatlanttista yhteistyötä vakauden edistämiseksi, demokraattisia arvoja ja vaurautta Euraasiassa, Itä-Euroopasta ja turkista lännessä Kaukasukselle, Venäjälle ja Keski-Aasiaan idässä.