vuoksi tulokset A-ryhmän Beetahemolyyttisen streptokokki-dermatiitin

Abstrakti ja Johdanto

Abstrakti

tavoitteet: arvioidaksemme raportteja, joissa kuvataan välilihan streptokokki-ihottuman (PSD) uusiutumista tai uusiutumista, tutkimme suurta kohorttia lapsia, joilla oli näitä perianaali-tai perivaginaalisia infektioita selvittääksemme, liittyvätkö tulokset alkuhoitoon valittuun mikrobilääkkeeseen.
menetelmät: Tarkastimme laboratoriolokit ja potilastiedot tunnistaaksemme takautuvasti kulttuurilla vahvistetun PSD: n tapaukset lapsilla suuressa yliopistolliseen terveydenhuoltojärjestelmään kuuluvassa järjestelmässä vuosina 2006-2008. Arvioimme toistumisnopeudet (määritelty uusintakäynniksi, jossa on kliininen diagnoosi perineal dermatiitista 6 kuukauden kuluessa) ja yhdistimme nämä luvut meta-analyysiin, joka sisälsi 8 aikaisempaa tutkimusta.
tulokset: yhteensä 81 lapsella oli PSD-häiriö tutkimusjakson aikana ja 26 lapsella (32, 1%) oli uusiutunut. Useimmilla (18 / 26 ) tauti uusiutui ensimmäisen kerran 6 viikon kuluessa. Oraalisella lääkeaineella hoidetuilla lapsilla uusiutumisprosentti oli penisilliiniä tai amoksisilliinia saaneilla 16 / 42 (38, 1%) ja beetalaktamaasiresistenttiä lääkeainetta saaneilla 10 / 36 (27, 8%) (korjattu kerroinsuhde: 2, 02 ). Meta-analyysissä toistumisluvut penisilliinin tai amoksisilliinin käytön jälkeen olivat yhdenmukaiset kaikissa tutkimuksissa (heterogeenisuuden fixed-effect test, P = 0, 35), ja yhdistettyjen tulosten määrä (37, 4% ) oli korkeampi kuin beetalaktamaasiresistentin aineen jälkeen (odds ratio: 2, 39 ).
päätelmät: Perineaalinen streptokokki-ihottuma, jota hoidetaan aluksi penisilliinillä tai amoksisilliinillä, liittyy johdonmukaisesti suureen kliinisen uusiutumisen riskiin. On epävarmaa, vähentääkö hoito beetalaktamaasiresistentillä aineella tätä riskiä, ja siitä on tehtävä kliininen tutkimus.

Johdanto

välilihan streptokokki-dermatiitti (PSD) kuvaa A-ryhmän beetahemolyyttisen streptokokin (GABHS) aiheuttamaa perianaali-tai perivaginaalitartuntojen kirjoa, jolle on ominaista paikallinen ihottuma, kipu ja kutina. PSD on paljon harvinaisempi kuin GABHS faryngiitti, ja tiedot sen hoidosta rajoittuvat havainnoiviin tutkimuksiin ja yhteen satunnaistettuun tutkimukseen, jotka kuvaavat erikseen pieniä määriä (alue, 4-31) kärsiviä lapsia.

suun kautta annettavaa penisilliiniä tai amoksisilliinia suositellaan yleisesti PSD: n alkuhoitoon, vaikka on raportoitu, että kliininen uusiutuminen voi tapahtua jopa 43%: lla näitä lääkkeitä saaneista lapsista. Vaihtoehtoisiksi on ehdotettu erilaisia beetalaktamaasiresistenttejä aineita, mutta todisteet niiden tehosta rajoittuvat hallitsemattomiin havaintoihin pienillä määrillä lapsia, joita on hoidettu amoksisilliini-klavulanaatilla, kefaleksiinilla, makrolideilla tai klindamysiinillä. Kefuroksiimi on ainoa ehdotettu vaihtoehtoinen hoito PSD: lle satunnaistetussa kliinisessä tutkimuksessa. Suun kautta annettuun penisilliiniin verrattuna kefuroksiimi näytti nopeuttavan oireiden häviämistä ja perianaalisen streptokokin kolonisaation hävittämistä, mutta ei tiedetä, vähentääkö se uusiutumisriskiä. American Academy of Pediatricsin (Red Book) tartuntatautien komitean vuoden 2009 raportti mainitsee streptokokin ”perianaaliselluliitti” ja ”vaginitis” vain lyhyesti eikä tarjoa ohjeita PSD: n hoidosta.

tutkimme takautuvasti suurta joukkoa PSD: tä sairastavia lapsia kuvaamaan kliinisen uusiutumisen kliinisiä piirteitä, esiintymistiheyttä ja riskitekijöitä. Yritimme myös lisätä riskiarvioidemme tarkkuutta yhdistämällä toistumisasteet valituista, aiemmin julkaistuista tutkimuksista otettuihin tietoihin. Erityistavoitteenamme oli selvittää, onko kliininen uusiutuminen yleisempää, kun PSD: tä sairastavia lapsia hoidetaan beetalaktamaasille herkillä aineilla kuin vaihtoehtoisilla lääkkeillä.