Kuluttajalääketiedot

5.1 farmakodynamiikka

vaikutusmekanismi.

empagliflotsiini on SGLT2: n reversiibeli kompetitiivinen inhibiittori, jonka IC50 on 1, 3 nanometriä. Sillä on 5000-kertainen selektiivisyys verrattuna ihmisen SGLT1: een (IC50 6278 nanomin), joka vastaa glukoosin imeytymisestä suolistossa.
SGLT2 ilmenee voimakkaasti munuaisissa, kun taas ilmentymä muissa kudoksissa puuttuu tai on hyvin vähäinen. Se vastaa vallitsevana kuljettajaproteiinina glukoosin reabsorptiosta glomerulaarisesta suodoksesta takaisin verenkiertoon. Tyypin 2 diabetes mellitusta (T2DM) ja hyperglykemiaa sairastavilla potilailla suurempi määrä glukoosia suodatetaan ja imeytetään uudelleen.
empagliflotsiini parantaa T2DM-potilaiden glukoositasapainoa vähentämällä munuaisten glukoosin takaisinimeytymistä. Tämän glukureettisen mekanismin kautta munuaisista poistuvan glukoosin määrä riippuu veren glukoosipitoisuudesta ja glomerulussuodosnopeudesta (GFR). T2DM-ja hyperglykemiapotilaiden SGLT2-entsyymin eston kautta ylimääräinen glukoosi erittyy virtsaan.
T2DM-potilailla glukoosin eritys virtsaan lisääntyi heti ensimmäisen empagliflotsiiniannoksen jälkeen ja on jatkuvaa 24 tunnin annosvälin ajan. Glukoosin erittyminen virtsaan lisääntyi 4 viikon hoitojakson lopussa keskimäärin noin 78 g/vrk, kun empagliflotsiinia annettiin 25 mg kerran vuorokaudessa. Lisääntynyt veren glukoosieritys virtsaan alensi välittömästi plasman glukoosipitoisuutta T2DM-potilailla.
empagliflotsiini (10 mg ja 25 mg) parantaa plasman glukoosipitoisuutta sekä paastossa että aterian jälkeen.
β-solujen toiminnassa ja insuliinin erityksessä/ vaikutuksessa tapahtuviin muutoksiin ei ole suoraa vaikutusta, mikä osaltaan vähentää hypoglykemian riskiä. Beetasolujen toimintaa kuvaavien korvaavien markkereiden, kuten homeostaasi Model Assessment-β: n (HOMA-β) ja proinsuliini-insuliini-suhteen, paranemista havaittiin. Lisäksi glukoosin erittyminen virtsaan laukaisee kalorien menetyksen, mikä liittyy kehon rasvan vähenemiseen ja painon alenemiseen.
empagliflotsiinin yhteydessä havaittuun glukosuriaan liittyy lievä diureesi, joka voi osaltaan alentaa verenpainetta pysyvästi ja kohtalaisesti.

kliiniset tutkimukset.

yhteensä 17 331 T2DM: ää sairastavaa potilasta arvioitiin 15 kliinisessä kaksoissokkotutkimuksessa, lumelääkkeellä ja vaikuttavalla lääkkeellä kontrolloidussa kliinisessä tutkimuksessa, joista 4603 potilasta sai empagliflotsiinia 10 mg ja 5567 potilasta sai empagliflotsiinia 25 mg. Kuuden tutkimuksen hoito kesti 24 viikkoa; jatkotutkimuksissa ja muissa tutkimuksissa potilaat altistettiin Jardiancelle jopa 102 viikon ajan.

hoito empagliflotsiinilla (10 mg ja 25 mg) monoterapiana ja yhdessä metformiinin, pioglitatsonin, sulfonyyliurean, dipeptidyylipeptidaasi 4: n (DPP-4) estäjien ja insuliinin kanssa johtaa kliinisesti merkittävään glykohemoglobiinin (HbA1c), plasman paastoglukoosin (FPG), painon sekä systolisen ja diastolisen verenpaineen (SBP ja DBP) paranemiseen. Empagliflotsiinin 25 mg antaminen johti siihen, että suurempi osa potilaista saavutti HbA1c-tavoitteen ≤ 7% ja vähemmän glukoositasapainoa tarvitsevia potilaita verrattuna 10 mg empagliflotsiiniin ja lumelääkkeeseen. HbA1c parani kliinisesti merkitsevästi kaikissa sukupuolen, rodun, maantieteellisen alueen, T2DM-diagnoosin jälkeisen ajan, BMI: n, HOMA-IR: ään perustuvan insuliiniresistenssin ja homa-β: han perustuvan beetasolujen toiminnan alaryhmissä. Lähtötason korkeampi HbA1c liittyi suurempaan HbA1c-arvon alenemiseen. kliinisesti merkitsevä HbA1c-arvon aleneminen havaittiin potilailla, joilla eGFR > 45 mL/min/1, 73 m2 (KS.kohta 4. 2 annos ja antotapa, munuaisten vajaatoimintaa sairastavat potilaat). Yli 75-vuotiailla potilailla Jardiancen tehon havaittiin heikentyneen.

empagliflotsiinia monoterapiana.

empagliflotsiinin (10 mg ja 25 mg) tehoa ja turvallisuutta monoterapiana arvioitiin 24 viikkoa kestäneessä kaksoissokkoutetussa lumelääkekontrolloidussa ja vaikuttavalla lääkkeellä kontrolloidussa tutkimuksessa aiemmin hoitamattomilla potilailla. Ensisijainen päätetapahtuma oli HbA1c-arvon muutos lähtötasosta 24 viikon hoidon jälkeen. Tärkeimmät toissijaiset päätetapahtumat olivat painon ja verenpaineen muutos lähtötasosta (systolinen, SBP ja diastolinen, DBP) 24 viikon hoidon jälkeen.
Jardiance-hoito vähensi tilastollisesti merkitsevästi HbA1c-arvoa, ruumiinpainoa ja SBP-arvoa lumelääkkeeseen verrattuna (Taulukko 3) ja kliinisesti merkitsevästi FPG-arvoa. DBP: n määrässä havaittiin numeerinen lasku, mutta se ei saavuttanut tilastollista merkitsevyyttä plaseboon verrattuna (- 1, 0 mmHg 10 mg empagliflotsiinia, – 1, 9 mmHg 25 mg empagliplotsiinia, – 0, 5 mmHg plaseboa ja +0, 7 mmHg sitagliptiinia).
ennalta tarkennetussa analyysissä potilailla (n = 201), joiden HbA1c-lähtötaso oli ≥ 8, 5% – ≤ 10% empagliflotsiinia käytettäessä, HbA1c-arvo laski lähtötasosta-1, 44% empagliflotsiinia käytettäessä, – 1.43% 25 mg empagliflotsiinia saaneessa ryhmässä, +0, 01% plaseboa saaneessa ryhmässä ja-1, 04% sitagliptiinia saaneessa ryhmässä.
tämän tutkimuksen kaksoissokkoutetussa lumekontrolloidussa jatkotutkimuksessa HbA1c-arvo laski (muutos lähtötasosta-0, 65% empagliflotsiinia 10 mg saaneilla, – 0, 76% empagliflotsiinia 25 mg saaneilla, +0, 13% plaseboa saaneilla ja-0, 53% sitagliptiinia saaneilla), ruumiinpainoa (muutos lähtötasosta-2, 24 kg empagliflotsiinia 10 mg saaneilla, – 2, 45 kg empagliflotsiinia 25 mg saaneilla, – 0, 43 kg plaseboa saaneilla) ja +0, 10 kg sitagliptiinia) ja BP: n (SBP: muutos lähtötasosta-4, 1 mmHg 10 mg empagliflotsiinia, – 4, 2 mmHg 25 mg empagliflotsiinia, – 0, 7 mmHg lumelääkettä ja -0.3 mmHg sitagliptiiniryhmässä; DBP: muutos lähtötasosta-1, 6 mmHg empagliflotsiinia 10 mg saaneessa ryhmässä, – 1, 6 mmHg empagliplotsiinia 25 mg saaneessa ryhmässä, – 0, 6 mmHg plaseboa saaneessa ryhmässä ja-0, 1 mmHg sitagliptiinia saaneessa ryhmässä) säilyi 76 viikkoa.

Jardiance-hoito paransi päivittäin merkitsevästi beetasolujen toiminnan markkereita, mukaan lukien HOMA-β.

Empagliflozin metformiinihoidon lisänä.

empagliflotsiinin tehoa ja turvallisuutta arvioitiin 24 viikkoa kestäneessä lumekontrolloidussa kaksoissokkotutkimuksessa potilailla, joilla T2DM ei ollut metformiinitasapainoa. Ensisijainen päätetapahtuma oli HbA1c-arvon muutos lähtötasosta 24 viikon hoidon jälkeen. Tärkeimmät toissijaiset päätetapahtumat olivat painon muutos lähtötilanteesta ja keskimääräinen vuorokausiglukoosi (MDG) 24 viikon hoidon jälkeen.
Jardiance-hoito paransi tilastollisesti merkitsevästi HbA1c: tä ja ruumiinpainoa sekä laski kliinisesti merkitsevästi FPG: tä ja verenpainetta lumelääkkeeseen verrattuna (Taulukko 4).
tämän tutkimuksen kaksoissokkoutetussa, lumekontrolloidussa jatkotutkimuksessa HbA1c laski (muutos lähtötasosta-0, 62% empagliflotsiinia 10 mg saaneilla, – 0, 74% empagliflotsiinia 25 mg saaneilla ja -0.01% lumelääkkeellä), kehon paino (muutos lähtötilanteesta-2, 39 kg empagliflotsiinia 10 mg, – 2, 65 kg empagliflotsiinia 25 mg ja-0, 46 kg lumelääkettä) ja verenpaine (SBP: muutos lähtötilanteesta-5, 2 mmHg empagliflotsiinia 10 mg, – 4, 5 mmHg empagliflotsiinia 25 mg ja-0, 8 mmHg lumelääkettä; DBP: muutos lähtötilanteesta-2, 5 mmHg empagliflotsiinia 10 mg, – 1, 9 mmHg empagliflotsiinia 25 mg ja-0, 5 mmHg lumelääkettä) hoidettiin 76 viikkoa.

empagliflotsiinin ja metformiinin yhdistelmähoito aiemmin hoitamattomilla potilailla.

24 viikkoa kestäneessä factorial design-tutkimuksessa arvioitiin empagliflotsiinin tehoa ja turvallisuutta aiemmin hoitamattomilla potilailla. Suurimmalla osalla potilaista diabetes oli diagnosoitu jopa vuoden ajan (55, 8%) tai yhdestä viiteen vuotta (28, 6%). Heidän keski-ikänsä oli 52, 6 vuotta ja keskimääräinen painoindeksi 30, 37 kg/m2. Empagliflotsiinin käyttö yhdessä metformiinin kanssa (5 mg ja 500 mg; 5 mg ja 1000 mg; 12, 5 mg ja 500 mg ja 12.5 mg ja 1000 mg kahdesti vuorokaudessa) paransivat HbA1c: tä tilastollisesti merkitsevästi ja vähensivät FPG: tä ja ruumiinpainoa merkittävästi enemmän kuin yksittäisillä komponenteilla. Suurempi osa potilaista, joiden HbA1c oli lähtötilanteessa ≥ 7, 0% ja joita hoidettiin empagliflotsiinilla yhdessä metformiinin kanssa, saavutti HbA1c-tavoitetason < 7% verrattuna yksittäisiin aineosiin (taulukot 5 ja 6).

Empagliflozinia metformiinin ja sulfonyyliurean yhdistelmähoidon lisänä.

empagliflotsiinin tehoa ja turvallisuutta arvioitiin 24 viikkoa kestäneessä lumekontrolloidussa kaksoissokkotutkimuksessa potilailla, joita ei hoidettu riittävästi metformiinin ja sulfonyyliurean yhdistelmällä. Ensisijainen päätetapahtuma oli HbA1c-arvon muutos lähtötasosta 24 viikon hoidon jälkeen. Tärkeimmät toissijaiset päätetapahtumat olivat painon muutos lähtötilanteesta ja keskimääräinen vuorokausiglukoosi (MDG) 24 viikon hoidon jälkeen.

Jardiance-hoito paransi tilastollisesti merkitsevästi HbA1c-arvoa ja ruumiinpainoa sekä alensi kliinisesti merkitsevästi FPG-ja BP-arvoja lumelääkkeeseen verrattuna (Taulukko 7).
tämän tutkimuksen kaksoissokkoutetussa, lumekontrolloidussa jatkotutkimuksessa HbA1c-arvon aleneminen (muutos lähtötilanteesta-0, 74% empagliflotsiinia 10 mg, – 0, 72% empagliflotsiinia 25 mg ja-0, 03% lumelääkettä), kehon paino (muutos lähtötilanteesta-2, 44 kg empagliflotsiinia 10 mg, – 2, 28 kg empagliflotsiinia ja-0, 63 kg lumelääkettä) ja BP (SBP: muutos lähtötilanteesta-3, 8 mmHg empagliflotsiinia 10 mg, – 3.7 mmHg empagliflotsiinia 25 mg saaneilla ja-1, 6 mmHg lumelääkkeellä; DBP: muutos lähtötasosta-2, 6 mmHg empagliflotsiinia 10 mg saaneilla, – 2, 3 mmHg empagliflotsiinia 25 mg saaneilla ja-1, 4 mmHg lumelääkkeellä) säilyi 76 viikkoa.

2 tuntia aterian jälkeen glukoosi.

empagliflotsiinihoito metformiinin tai metformiinin ja sulfonyyliurean lisähoitona paransi kliinisesti merkitsevästi 2 tuntia aterian jälkeen glukoosia (ateriarasituskoe) 24 viikon kohdalla (metformiinin lisähoito:-2, 55 mmol / L, kun empagliflotsiinia annettiin 10 mg (n = 52),-2.47 mmol/L 25 mg empagliflotsiinia (n = 58) ja +0, 33 mmol/L lumelääkettä (n = 57); metformiini + sulfonyyliurea-yhdistelmähoito: – 1, 98 mmol/L empagliflotsiinia 10 mg (n = 44), – 2, 03 mmol/l empagliflotsiinia 25 mg (n = 46) ja-0, 13 mmol / l lumelääkettä (n = 35)).

empagliflotsiinia pioglitatsoniyhdistelmän (± metformiini) lisähoitona.

empagliflotsiinin tehoa ja turvallisuutta arvioitiin 24 viikkoa kestäneessä lumekontrolloidussa kaksoissokkotutkimuksessa potilailla, joilla T2DM-hoitoa ei saatu hallintaan metformiinin ja pioglitatsonin yhdistelmällä tai pelkällä pioglitatsonilla. Ensisijainen päätetapahtuma oli HbA1c-arvon muutos lähtötasosta 24 viikon hoidon jälkeen. Tärkeimmät toissijaiset päätetapahtumat olivat FPG: n ja ruumiinpainon muutos lähtötasosta 24 viikon hoidon jälkeen.
empagliflotsiinin käyttö yhdessä pioglitatsonin kanssa (annos ≥ 30 mg) metformiinin kanssa tai ilman johti tilastollisesti merkitsevään HbA1c: n, FPG: n ja ruumiinpainon alenemiseen ja kliinisesti merkitsevään verenpaineen alenemiseen lumelääkkeeseen verrattuna (taulukko 8).
tämän tutkimuksen kaksoissokkoutetussa, lumekontrolloidussa jatkotutkimuksessa HbA1c-arvon aleneminen (muutos lähtötilanteesta-0, 61% empagliflotsiinia 10 mg saaneilla, – 0.70% empagliflotsiinia 25 mg ja-0, 01% lumelääkettä), kehon paino (muutos lähtötilanteesta-1, 47 kg empagliflotsiinia 10 mg, – 1, 21 kg empagliflotsiinia 25 mg ja +0, 50 kg lumelääkettä) ja BP (SBP: muutos lähtötilanteesta-1, 7 mmHg empagliflotsiinia 10 mg, – 3, 4 mmHg empagliflotsiinia 25 mg ja +0, 3 mmHg lumelääkettä; DBP: muutos lähtötasosta-1, 3 mmHg empagliflotsiinia 10 mg käytettäessä, – 2, 0 mmHg empagliflotsiinia 25 mg käytettäessä ja +0, 2 mmHg lumelääkettä käytettäessä) säilyi 76 viikkoa.

Empagliflozin 2 vuoden tiedot metformiinin lisänä verrattuna glimepiridiin.

tutkimuksessa, jossa verrattiin 25 mg empagliflotsiinin tehoa ja turvallisuutta glimepiridiin (4 mg) potilailla, joiden glukoositasapaino ei ollut riittävästi hallinnassa pelkällä metformiinilla, empagliflotsiinihoito päivittäin vähensi huomattavasti HbA1c-arvoa ja kliinisesti merkitsevästi FPG-arvoa glimepiridiin verrattuna (Taulukko 9). Empagliflotsiinin päivittäinen vaikutus alensi tilastollisesti merkitsevästi kehon painoa, systolista ja diastolista verenpainetta.
empagliflotsiinihoito johti tilastollisesti merkitsevästi pienempään hypoglykemiapotilaiden osuuteen verrattuna glimepiridiin (2, 5% empagliflotsiinilla, 24, 2% glimepiridillä, p< 0, 0001).

Empagliflozin perusinsuliinihoidon lisänä.

empagliflotsiinin (10 mg tai 25 mg) tehoa ja turvallisuutta perusinsuliinin lisänä metformiini-ja / tai sulfonyyliurea-hoidon kanssa tai ilman sitä arvioitiin 78 viikkoa kestäneessä lumekontrolloidussa kaksoissokkotutkimuksessa. Ensisijainen päätetapahtuma oli HbA1c-arvon muutos lähtötasosta 18 viikon hoidon jälkeen. Tärkeimmät toissijaiset päätetapahtumat olivat perusinsuliiniannoksen muutos lähtötilanteesta 78 hoitoviikon jälkeen ja HbA1c-arvon muutos lähtötilanteesta 78 hoitoviikon jälkeen.
ensimmäisten 18 viikon ajan insuliiniannos oli tarkoitus pitää vakaana, mutta sitä muutettiin siten, että saavutetaan FPG < 6, 10 mmol/L seuraavien 60 viikon aikana.
viikolla 18 empagliflotsiini (10 mg tai 25 mg) paransi HbA1c-arvoa tilastollisesti merkitsevästi lumelääkkeeseen verrattuna. Suurempi osa potilaista, joiden lähtötason HbA1c oli ≥ 7, 0%, saavutti HbA1c-tavoitetason < 7% lumelääkkeeseen verrattuna. 78 viikon kohdalla empagliflotsiini vähensi HbA1c-arvoa ja insuliinia säästäen tilastollisesti merkitsevästi lumelääkkeeseen verrattuna (taulukko 10).
viikolla 78 empagliflotsiini vähensi FPG: tä (- 0, 58 mmol/L empagliflotsiinia 10 mg, – 0, 97 mmol/L empagliflotsiinia 25 mg ja-0, 30 mmol/l lumelääkettä), ruumiinpainoa (- 2, 47 kg empagliflotsiinia 10 mg, – 1, 96 kg empagliflotsiinia 25 mg ja +1, 16 kg lumelääkettä, p < 0, 0001), BP (SBP: – 4, 1 mmHg 10 mg empagliflotsiinia käytettäessä, – 2, 4 mmHg 25 mg empagliflotsiinia käytettäessä ja +0, 1 mmHg lumelääkettä käytettäessä; DBP: – 2, 9 mmHg 10 mg empagliflotsiinia käytettäessä, – 1, 5 mmHg 25 mg empagliflotsiinia käytettäessä ja-0, 3 mmHg lumelääkettä käytettäessä).

Empagliflozin moninkertainen päivittäinen pistos insuliinihoidon (MDI) ja metformiinin lisänä.

empagliflotsiinin tehoa ja turvallisuutta useiden vuorokausiinsuliinien lisähoitona metformiinihoidon kanssa tai ilman sitä (71, 0% kaikista potilaista oli metformiinitaustaisia) arvioitiin 52 viikkoa kestäneessä lumekontrolloidussa kaksoissokkotutkimuksessa. Insuliiniannos oli tarkoitus pitää stabiilina ensimmäisten 18 viikon ja viimeisten 12 viikon ajan, mutta annosta muutettiin siten, että saavutettiin aterianjälkeinen glukoosipitoisuus < 5, 5 mmol/L ja aterian jälkeinen glukoosipitoisuus < 7, 8 mmol/L viikoilla 19-40.
viikolla 18 empagliflotsiini paransi HbA1c-arvoa tilastollisesti merkitsevästi lumelääkkeeseen verrattuna (taulukko 11). Suurempi osa potilaista, joiden HbA1c oli lähtötilanteessa ≥ 7, 0% (19, 5% empagliflotsiinia 10 mg, 31.0% empagliflozinia 25 mg) saavutti HbA1c-tavoitetason < 7% lumelääkkeeseen verrattuna (15, 1%).
viikolla 52 empagliflotsiinihoito vähensi tilastollisesti merkitsevästi HbA1c-arvoa ja insuliinia säästävää määrää lumelääkkeeseen verrattuna ja FPG-arvoa (muutos lähtötasosta-0, 02 mmol/l lumelääkkeellä, – 1, 09 mmol/L empagliflotsiinilla 10 mg ja-1, 31 mmol/l empagliflotsiinilla 25 mg), ruumiinpainoa ja verenpainetta (SBP: muutos lähtötasosta-2, 6 mmHg lumelääkkeellä, – 3, 9 mmHg lumelääkkeellä empagliflotsiini 10 mg ja -4, 0 mmHg empagliflotsiini 25 mg, DBP: muutos lähtötasosta-1, 0 mmHg lumelääkkeellä, – 1, 4 mmHg empagliflotsiinia 10 mg: lla ja-2, 6 mmHg empagliflotsiinia 25 mg: lla).

Empagliflozin DPP-4-estäjähoidon lisähoitona.

empagliflotsiinin tehoa ja turvallisuutta DPP-4: n estäjien ja metformiinin lisähoitona yhden oraalisen diabeteslääkkeen kanssa tai ilman sitä arvioitiin 160 potilaalla, joilla oli T2DM ja suuri sydän-ja verisuoniriski. Empagliflotsiinihoito 28 viikon ajan vähensi HbA1c-arvoa lumelääkkeeseen verrattuna (muutos lähtötilanteesta-0, 54% 10 mg empagliflotsiinia, – 0, 52% 25 mg empagliflotsiinia ja-0.02% lumelääkkeellä).

empagliflotsiini vs. plasebo potilailla, joiden hoitotasapaino ei ollut riittävän hyvä metformiinilla ja linagliptiinilla.

potilailla, joiden hoitotasapaino ei ollut riittävän hyvä metformiinilla ja linagliptiinilla, 24 viikon empagliflotsiinihoito molemmilla annoksilla (10 mg ja 25 mg) paransi tilastollisesti merkitsevästi HbA1c: tä, FPG: tä ja ruumiinpainoa lumelääkkeeseen verrattuna (taustana 5 mg linagliptiinia). Tilastollisesti merkitsevästi suurempi määrä potilaita, joiden lähtötason HbA1c oli ≥ 7.0%: lla empagliflotsiinia saaneista potilaista HbA1c-tavoitetaso oli < 7% verrattuna lumelääkkeeseen (5 mg: n taustalinagliptiiniannos) (taulukko 12). 24 viikon empagliflotsiinihoidon jälkeen sekä SBP että DBP pienenivät, – 2, 6/ – 1, 1 mmHg (SS verrattuna plaseboon SBP ja DBP) empagliflotsiinia 25 mg/linagliptiini 5 mg saaneessa ryhmässä ja-1, 3/ – 0, 1 mmHg (SS verrattuna lumelääkkeeseen SBP ja DBP) empagliflotsiinia 10 mg / linagliptiini 5 mg saaneessa ryhmässä.

24 viikon kuluttua pelastushoitoa annettiin 4: lle (3, 6%) empagliflotsiinia 25 mg/linagliptiini 5 mg saaneelle potilaalle ja 2: lle (1.8%) empagliflotsiinia 10 mg/linagliptiinia 5 mg saaneista potilaista verrattuna 13: een (12, 0%) plaseboa saaneista potilaista (taustana 5 mg linagliptiinia).
ennalta määritellyssä potilaiden alaryhmässä, jonka HbA1c-lähtötaso oli suurempi tai yhtä suuri kuin 8, 5%, empagliflotsiinia 25 mg/linagliptiinia 5 mg saaneilla potilailla HbA1c-arvon lasku lähtötasosta oli-1, 3% 24 viikon kohdalla (p < 0, 0001 lumelääkkeeseen verrattuna ) ja empagliflotsiinia saaneilla potilailla 10 mg/linagliptiini 5 mg-1, 3% 24 viikon hoidon jälkeen (p < 0, 0001 vs. lumelääke ).

munuaisten vajaatoimintaa sairastavat potilaat, 52 viikkoa lumekontrolloitua tietoa.

empagliflotsiinin tehoa ja turvallisuutta diabeteslääkkeen lisähoitona arvioitiin 52 viikkoa kestäneessä lumekontrolloidussa kaksoissokkotutkimuksessa potilailla, joilla oli lievä tai keskivaikea munuaisten vajaatoiminta.
Jardiance-hoito johti tilastollisesti merkitsevään HbA1c-arvon vähenemiseen ja kliinisesti merkitsevään FPG: n, ruumiinpainon ja verenpaineen paranemiseen plaseboon verrattuna viikolla 24 (taulukko 13). HbA1c: n, FPG: n, ruumiinpainon ja verenpaineen paraneminen kesti 52 viikkoa.

potilaat, joiden lähtötason HbA1c > 10%.

kolmen faasin 3 tutkimuksen ennalta määritellyssä yhdistetyssä analyysissä avoin empagliflotsiinihoito 25 mg: lla vaikeaa hyperglykemiaa sairastavilla potilailla (n = 184, lähtötason HbA1c-keskiarvo 11, 15%) johti kliinisesti merkittävään HbA1c-arvon alenemiseen lähtötasosta (- 3, 27%) viikolla 24.

ruumiinpaino.

neljän plasebokontrolloidun tutkimuksen ennalta määritellyssä yhdistetyssä analyysissä empagliflotsiinihoito alensi painoa viikolla 24 lumelääkkeeseen verrattuna (- 2.04 kg empagliflotsiinia 10 mg, – 2, 26 kg empagliflotsiinia 25 mg ja-0, 24 kg lumelääkettä), joka säilyi viikkoon 52 asti (- 1, 96 kg empagliflotsiinia 10 mg, – 2, 25 kg empagliflotsiinia 25 mg ja-0, 16 kg lumelääkettä).

Vyötärönympärys.

24 viikon kohdalla empagliflotsiinihoito monoterapiana tai metformiinin, pioglitatsonin tai metformiinin ja sulfonyyliurean yhdistelmähoitona pienensi vyötärönympärystä jatkuvasti tutkimusten keston ajan empagliflotsiinilla-1, 7 cm – – 0, 9 cm ja lumelääkkeellä-0, 5 cm – +0, 2 cm.

verenpaine.

empagliflotsiinin (10 mg ja 25 mg) tehoa ja turvallisuutta arvioitiin 12 viikkoa kestäneessä lumekontrolloidussa kaksoissokkotutkimuksessa potilailla, joilla oli T2DM ja korkea verenpaine ja jotka saivat erilaisia suun kautta otettavia diabeteslääkkeitä ja enintään 2 verenpainelääkettä (taulukko 14). Kerran päivässä annettu empagliflotsiinihoito paransi HbA1c-arvoa tilastollisesti merkitsevästi ja alensi 24 tunnin keskimääräisiä SBP-ja DBP-arvoja, jotka määritettiin ambulatorisessa VERENPAINESEURANNASSA. Empagliflotsiinihoito vähensi myös istuen mitattua SBP: tä (muutos lähtötilanteesta lumelääkkeellä-0, 67 mmHg, – 4.60 mmHg empagliflotsiinia 10 mg: lla ja -5, 47 mmHg empagliflotsiinia 25 mg: lla) ja istuvaa DBP: tä (muutos lähtötilanteesta-1, 13 mmHg lumelääkettä saaneella, – 3, 06 mmHg empagliflotsiinia 10 mg: lla ja-3, 02 mmHg empagliflotsiinia 25 mg: lla saaneella).

neljän plasebokontrolloidun tutkimuksen ennalta määritellyssä yhdistetyssä analyysissä EMPAGLIFLOTSIINIHOITO pienensi SBP-arvoa (- 3, 9 mmHg empagliflotsiinia 10 mg ja-4, 3 mmHg empagliflotsiinia 25 mg) lumelääkkeeseen verrattuna (- 0, 5 mmHg) ja DBP-arvoa (- 1, 8 mmHg empagliflotsiinia 10 mg ja-2, 0 mmHg empagliflotsiinia 25 mg) verrattuna lumelääkkeeseen (- 0.5 mmHg) viikolla 24, jotka säilyivät viikkoon 52 asti.

kardiovaskulaarinen tulos.

EMPA-REG OUTCOME-tutkimus on monikansallinen, satunnaistettu, kaksoissokkoutettu lumekontrolloitu monikeskustutkimus, jossa tutkittiin Jardiancen vaikutusta tavanomaisen hoidon lisähoitona sydän-ja verisuonitapahtumien vähentämisessä potilailla, joilla oli tyypin 2 diabetes ja yksi tai useampi sydän-ja verisuonitautien riskitekijä, mukaan lukien sepelvaltimotauti, perifeerinen valtimosairaus, sydäninfarkti tai aivohalvaus. Ensisijainen päätetapahtuma oli ensimmäisen tapahtuman aika sydän-ja VERISUONITAUTIKUOLEMIEN, ei-fataalien sydäninfarktien tai ei-fataalien aivohalvausten yhdistelmässä (merkittävät kardiovaskulaariset haittatapahtumat (Mace-3)). Muita ennalta määriteltyjä päätetapahtumia, jotka koskivat tutkimusmielessä testattuja kliinisesti merkityksellisiä tuloksia, olivat sydän-ja VERISUONITAUTIKUOLEMAT, sairaalahoitoa tai sydän-ja VERISUONITAUTIKUOLEMAT, kokonaiskuolleisuus ja uuden tai pahenevan nefropatian yhdistelmä.
Yhteensä 7020 potilasta sai Jardiance-hoitoa (empagliflotsiinia 10 mg: 2345, empagliflotsiinia 25 mg: 2342, lumelääkettä 2333), ja heitä seurattiin keskimäärin 3, 1 vuoden ajan.
asukkaista 72,4% oli valkoihoisia, 21,6% aasialaisia ja 5,1% mustia. Keski-ikä oli 63 vuotta ja 71,5% oli miehiä. Lähtötilanteessa noin 81% potilaista sai reniini-angiotensiinijärjestelmän estäjiä, 65% beetasalpaajia, 43% diureetteja, 89% antikoagulantteja ja 81% lipidejä alentavia lääkkeitä. Noin 74% potilaista sai lähtötilanteessa metformiinia, 48% insuliinia ja 43% sulfonyyliureaa. Lähtötason HbA1c oli < 7% 6, 0%: lla potilaista, 7 – < 8% 43: lla.7% potilaista, 8 – < 9% 33, 2%: lla potilaista ja ≥ 9% 17, 0%: lla potilaista. Diabetesdiagnoosista kulunut aika oli ≤ 5 vuotta 18, 0%: lla potilaista, > 5-10 vuotta 24, 9%: lla potilaista ja > 10 vuotta 57, 1%: lla potilaista.
noin puolella potilaista (52, 2%) eGFR oli 60-90 mL/min/1, 73 m2, 17, 8% 45-60 mL/min/1, 73 m2 ja 7, 7% 30-45 mL/min/1, 73 m2. Keskimääräinen systolinen verenpaine oli 136 mmHg, diastolinen verenpaine 76 mmHg, alhaisen tiheyden lipoproteiini (LDL) 2.2 mmol/l ja high density lipoprotein (HDL) 1, 1 mmol/L. virtsan albumiinin ja kreatiniinin suhde (UACR) oli normaali 59, 4%: lla potilaista, 28, 7%: lla oli mikroalbuminuria ja 11%: lla makroalbuminuria.

sydän-ja VERISUONITAUTIKUOLEMAN ja kokonaiskuolleisuuden riskin pieneneminen.

Jardiance vähensi ensisijaista yhdistettyä päätetapahtumaa (sydän-ja VERISUONITAUTIKUOLEMA, ei-fataali sydäninfarkti tai ei-fataali aivohalvaus) enemmän kuin lumelääke. Esiintyvyys oli Jardiance-ryhmässä 37, 1 (10 mg ja 25 mg yhdistettyinä) ja lumelääkeryhmässä 43, 9. Hoidon vaikutus vähensi merkittävästi sydän-ja VERISUONITAUTIKUOLEMIA, mutta ei-fataalien sydäninfarktien tai ei-fataalien aivohalvausten määrä ei muuttunut merkitsevästi (taulukko 15 ja kuva 1).
Jardiance paransi myös kokonaiskuolleisuutta (taulukko 15), johon vaikutti sydän-ja verisuonitautikuolemien väheneminen Jardiance-hoidon myötä. Empagliflotsiinin ja lumelääkkeen välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa ei-kardioskulaarisessa kuolleisuudessa.

sairaalahoitoa vaativan sydämen vajaatoiminnan tai sydän-ja VERISUONITAUTIKUOLEMAN riskin pieneneminen.

Jardiance vähensi merkitsevästi sydämen vajaatoiminnan ja sydän-ja verisuonitautikuolemien tai sydämen vajaatoiminnan sairaalahoidon riskiä lumelääkkeeseen verrattuna (taulukko 16 ja kuva 2).
Jardiancen havaitut kardiovaskulaariset hyödyt (sydän-ja VERISUONITAUTIKUOLEMAT ja sairaalahoito sydämen vajaatoiminnan tai sydän-ja VERISUONITAUTIKUOLEMAN vuoksi) olivat yhdenmukaiset kaikissa merkittävissä demografisissa ja sairauksien alaryhmissä.

diabeettinen munuaissairaus.

EMPAGLIFLOTSIINIRYHMÄSSÄ uuden tai pahenevan nefropatian (määriteltynä makroalbuminurian alkamisena, seerumin kreatiniiniarvon kaksinkertaistumisena ja munuaiskorvaushoidon (hemodialyysin) aloittamisena) riski pieneni merkitsevästi lumelääkkeeseen verrattuna (taulukko 17 ja kuva 3).
Jardianssi lumelääkkeeseen verrattuna osoitti merkitsevästi enemmän pysyvää normo-tai mikroalbuminuriaa potilailla, joilla oli lähtötason makroalbuminuria (HR 1, 82, 95% CI: 1, 40, 2, 37).
hoito empagliflozinilla säilötyllä eGFR: llä ja eGFR: llä lisääntyi hoidon jälkeisen 4 viikon seurannan aikana. Plaseboryhmässä GFR laski kuitenkin vähitellen tutkimuksen aikana, eikä muutoksia tapahtunut enää neljän viikon seurannan aikana (KS.Kuva 4).

perusteellinen QTc-tutkimus.

satunnaistetussa, plasebokontrolloidussa, aktiivista vertailuvalmistetta sisältävässä crossover-tutkimuksessa, johon osallistui 30 tervettä koehenkilöä, ei havaittu QTc-ajan pitenemistä 25 mg: n tai 200 mg: n empagliflotsiiniannoksella.