Peafowl

riikinkukot ja peahens—nämä ovat peafowleina tunnettuja, fasaanien heimoon kuuluvia lintuja. Vaikka useimmat kutsuvat niitä kaikkia ”riikinkukoiksi”, sana viittaa todellisuudessa vain koiraslintuun. Aivan kuten kanojen keskuudessa, missä koirasta kutsutaan kukoksi ja naarasta kanaksi, koiraat peafowleiksi riikinkukkoiksi, naaraat hernekannuiksi ja vauvat hernekannuiksi! Peafowleja on kaksi: Intiansinisiipi ja vihersinisiipi. Useimmat ihmiset tuntevat intianhiirimaljan, sillä sitä tavataan monissa eläintarhoissa ja puistoissa.

riikinkukolla on maailman kirkkaimpia höyheniä ja yksi vaikuttavimmista kosintanäytöksistä. Intianriikinkukon höyhenpuku on hyvin räikeä, ja sen pää ja kaula ovat kirkkaansiniset, mutta Intianriikinkukko on siihen verrattuna ankea, kirjava ruskea. Koiras tarvitsee kirkkaita höyheniään houkutellakseen puolisoaan, ja naaraan on kyettävä sulautumaan pensaisiin, jotta saalistajat eivät näe sitä, kun se hautoo muniaan.

toisin kuin Intianviherkurjenpolvella, koiraalla ja naaraalla viherkurjenpolvella on samanlainen väritys, joskaan peahenin värit eivät ole yhtä elinvoimaiset kuin riikinkukon, ja koiraalla on paljon pidempi pyrstö. Vihertävillä peafowleilla on sinisen sijaan vihreät höyhenet päässä ja niskassa. Sekä intialaisella että viherpeipolla on paljaat iholäiskät silmien ympärillä ja päälaella hauska harjanne, joka on tehty viuhkan muotoon asetelluista höyhenistä. Intiankurjenpolven harjanne näyttää tikkujen päässä olevilta pieniltä pisteiltä!

riikinkukon selässä ja vatsassa on suomukuvioinen kirjava höyhenpuku. Mutta asia, josta intiaanit ja vihreät riikinkukot parhaiten tunnetaan—ei pyrstö! Näillä riikinkukoilla on pitkä ”laahus”, jota useimmat luulevat hännäkseen. Oikeastaan nuo pitkät höyhenet ovat koiraan pyrstön peitinhöyheniä eli pyrstön tyveä peittäviä höyheniä. Juna on peitetty ocellilla, jotka ovat pyöreitä pilkkuja, jotka näyttävät paljon hohtavilta silmiltä.

saattaa näyttää siltä, että näin pitkä laahus ja kirkkaat höyhenet hidastaisivat riikinkukkoa ja tekisivät siitä helpon kohteen saalistajille, kuten mangusteille, viidakkokissoille, kulkukoirille, leopardeille ja Tiikereille—ja tämä on aivan totta! Jos saalistaja kuitenkin tarttuu junaan, pitkät höyhenet vetävät helposti esiin,ja riikinkukko voi lentää pois.

riikinkukko kasvattaa toista vuottaan ensimmäisen laahuksensa, mutta sillä ei ole ocellia eikä se ole yhtä pitkä kuin täysikasvuisella uroksella. Juna pitenee ja mutkistuu vuosi vuodelta sen jälkeen. Noin viiden tai kuuden vuoden iässä se saavuttaa suurimman loistonsa. Riikinkukot, jotka ovat kovimpia—ne, jotka pystyvät selviytymään tarpeeksi kauan, jotta heillä on todella vaikuttava juna—ovat niitä, joilla on eniten kavereita ja jälkeläisiä. Himoitut sinisilmäiset sulat pudotetaan kerran vuodessa; uudet sulat alkavat kasvaa välittömästi ja valmistuvat muutamaa kuukautta myöhemmin.

Peahenit näyttävät suosivan uroksia, joilla on pisimmät junat ja suurimmat näytöt. Riikinkukon naisvoima on itse asiassa suoraan verrannollinen hänen näyttävän laahuksensa täydellisyyteen, muun muassa sen kokonaispituuteen, läsnä olevien värikkäiden ”silmien” lukumäärään ja jopa niiden kuvioinnin symmetriaan. Se oli riikinkukon juna, joka ilmeisesti sai Charles Darwinin ajattelemaan, miten hänen ”seksuaalivalinnaksi” kutsumansa erityinen luonnonvalinta voisi toimia ja miten esteettisen kauneuden taju olisi voinut kehittyä lintujen ja ihmisten keskuudessa.

legendan mukaan riikinkukon luoja antoi sille hirvittävän äänen, jottei sen kauneus tekisi linnusta liian omahyväisen. Peafowlilla on 11 eri huutoa, mutta riikinkukot ovat niitä, jotka oikeasti huutavat. Heillä on kutsu, joka kantaa pitkän matkan ja kuulostaa ” may-AWE, may-AWE.”Joidenkin mielestä puhelu kuulostaa siltä kuin ihminen huutaisi apua! Riikinkukot soittavat varhain aamulla ja myöhään illalla sekä pesimäaikana käytännössä koko päivän.

aiemmin varakkaat ihmiset toivat tiluksilleen turvekaluja tepastellakseen pihoilla ja näyttääkseen nätiltä. Sitten Hernekasvit lisääntyivät ja levittäytyivät ympäröiville alueille. Tämä aiheutti paikoin ongelmia, sillä riikinkukot pitivät niin kovaa ääntä varhain aamulla, että niistä tuli todellinen riesa! Terävillä silmillään peafowlit todennäköisesti näkevät ensimmäisenä petoeläimen ja tekevät äänekkään hälytyksen, joka hälyttää sopivasti muita alueen villieläimiä.