The Religious Policies of the Mughal Empire (1556–1707)
Click here for free access
By Animekh Pandey | Part 1/2
mogulivaltakunnan historiaa on aina punnittu vaa ’ alla nykysilmin. Sekularismin, moninaisuuden, moniarvoisuuden ja suvaitsevaisuuden ajatukset, joita länsimaat paljon saarnaavat nykymaailmassamme, ovat niiden asettamia parametreja eri-ikäisten tai hallitsijoiden punnitsemiselle. Yksi tämän paperin painopisteistä olisi punnita mogulien valtakuntaa sen ajan olosuhteiden perusteella ympäri maailmaa.
olen käyttänyt uskontoa elementtinä saman mittaamisessa, koska uskonto oli vuosisatojen ajan ratkaiseva tekijä ihmisten elämän määrittämisessä. Uskonto hallitsi kaupankäyntiä, verotusta, turvallisuutta ja monia muita etuja, joita tuon ajan ihmiset tarvitsevat, ja siksi tämän artikkelin pääpaino on mogulien uskonnollisissa politiikoissa.
Verrataksemme Mogulipolitiikkaa heidän nykyisiin eurooppalaisiin vastineisiinsa meidän on valotettava keskiajan Euroopan oloja. Euroopassa 1500-ja 1600-luvuilla käydyt sotasarjat olivat uskontokeskeisiä.
näemme katolilaisten vainoavan protestantteja, syyttävän vähemmistöjä (kuten kuningas Henrik neljännen määräyksen karkottaa juutalaisväestö) ja valtion keskittyvän ajatukseen, että Keisarin uskonnon täytyy olla väestön uskonto. Kun punnitsemme asiaa tässä yhteydessä, huomaamme mogulien olevan vapaamielisempiä ja maallisempia.
toinen mahdollinen ajatus olisi se ajanjakso, jonka olen valinnut. Syynä oli se, että varhaiset mogulit eivät saaneet riittävästi aikaa näyttää arvoaan tässä asiassa, kuten M. L. sanoi. Roy Choudhury Intian historian kongressin käsittelyn aikana vuonna 1946
”Babur löysi Intiasta temppeleitä, uskonnollisia messuja, Jeziahia ja pyhiinvaeltajaveron. Hän oli Khanwahan taistelun aattona julistanut rakkauttaan islamia kohtaan luopumalla viinistä ja julistamalla Jehadiksi. Hän perusteli uskonjulistustaan sillä, että hän salli Sambain hindutemppelin muuttamisen moskeijaksi sekä Chanderin temppelin tuhoamisen Shaikh Zainin, hänen Sadrinsa ja toisen Ayodhyan temppelin tuhoamisen Mir Baqin kautta.”
Humayun oli pohjimmiltaan mystikko, eikä hänen hallinnassaan ole tapahtunut temppelin tuhoamista tai sekaantumista Dhimmien palvontaan. Mutta hänen hallituskautensa ei merkinnyt mitään havaittavaa poikkeamista perinteisestä linjasta joko parempaan tai huonompaan suuntaan uskonnon suhteen. Lisäksi olen asettanut itselleni rajoituksia, joita opetussuunnitelmani laajuus edellyttää.
uskonnollisen politiikan tärkein muutos tai jopa läsnäolo alkaa Akbarin valtakaudesta, siirtyy Jahangirin ja Shah Jahanin valtakauteen ja muuttuu voimakkaasti Aurangzebin valtakaudella. Punnitakseni näiden uskontopolitiikkojen mittapuuta, kuten aiemmin todettiin, tasapainottaisin ne keskiajan Euroopan tapahtumiin.
Euroopan kansan enemmistöuskonnon tärkeimmät edut keskiajalla olivat turvallisuus, vapaus tunnustaa uskontoaan, työ aristokraattisissa instituutioissa ja kirkon myöntämät edut. Keskiajan Eurooppa oli hajanainen uskonnon linjoilla. Kristinuskon eri ryhmittymät kilpailivat eloonjäämisestä ja yrittivät tuhota toisen. Näemme, että aikana tapaus Placard, jossa koko Pariisin kaupunki oli täynnä anti-katolinen julisteita, jotka johtavat karkotus monet protestanttiset ajattelijat Kaupungista.
Intian Konteksti: Mogulit
Tarkastellaanpa koko määritetyn ajan ei-muslimiväestön oikeuksia Intiassa ja tutustutaan siihen eri tekijöiden perusteella. Moguleilla oli hyvin keskitetty hallintomuoto. Kun mogulihallitsijalla oli käsissään absoluuttinen valta, hänen täytyi politiikkansa onnistumisen kannalta luottaa kielellisesti, uskonnollisesti ja etnisesti monimuotoisen aateliston tukeen.
iqtidar Alam Khan kertoo lehdessä”Social Scientist”, että
” Delhin sulttaanikunta ja Mogulivaltakunta olivat kaukana islamilaisista teokratioista ja että niiden valtiollisessa organisaatiossa oli monia avoimesti maallisia piirteitä, mikä käy täysin ilmi ziyauddin Baranin ja Abul Fazlin havainnoista suvereniteetin ongelmista. Näyttää myös siltä, että osa heidän esittämiensä valtioteorioiden olennaisista elementeistä oli ilmeisesti lainattu muinaisen Intian poliittisilta teoreetikoilta sen sijaan, mitä varhaiset islamilaiset viranomaiset ovat olettaneet”
Tämä näkyy oikeusjärjestelmän sekulaarisuudessa ja Suvaitsevaisessa politiikassa, jonka tarkoituksena ei ollut suosia mitään yhtä uskontoa. Lisäksi näemme useiden ei-muslimien nimittämisen keisarilliseen hallintoon. Keskityn ensin edelliseen kysymykseen. Iqtidar Alam Khan kertoo, että
”Barani ei jätä epäselväksi, että konfliktin sattuessa valtion lait (eli zawabit) syrjäyttivät shariat”
käytännössä monet Intian Muslimihallitsijoiden kehystämät zawabit pyrkivät laimentamaan vaikutusta islamilaisen shariatin valtion puolesta. Zawabit (Zainul Abidin kashmirista 1400-luvulla kehittelemä lehmän teurastus, joka pantiin täytäntöön kaikkialla Mughalien valtakunnassa paitsi Akbarin aikana myös Jahangirin ja Shah Jahanin valtakaudella, voidaan mainita mielenkiintoisena esimerkkinä tällaisesta zawabitista. Kirjoittaja kertoo Aurangzebin eräälle virkamiehelleen lähettämästä kirjeestä, joka koskee šarian soveltamista. Siinä sanotaan,
” sinulle on sinun uskontosi, ja minulle minun (Inkum dinkunm wa idin), jos lakeja olisi noudatettu, olisi ollut välttämätöntä tuhota kaikki Rajputit”.
toisessa kirjeessä hän julistaa,
”mitä huolta meillä on kenenkään uskonnosta? Seuratkoon Jeesus omaa uskontoaan ja Mooses omaansa”.
tällaiset esimerkit kertovat valtion maallistumisesta.
päättelemme, että kaikkia suojeltiin uskonnoista riippumatta. Lisäksi heitä kohdeltiin laillisina kansalaisina, kuten Sajida S. Alvi totesi lehdessä”Studia Islamica”,
” mogulit nimesivät oikeus-ja oikeusministeriön Mahkamah-i ’Addlat (kirkollinen osasto). Mogulien keisarit yleensä ja Jahangir erityisesti muistetaan erityisesti siitä, että he olivat erityisen kiinnostuneita oikeudenmukaisuudesta ja sen toteuttamisesta.”
nämä linjaukset osoittavat heidän kunnioittaneen ja myös ottaneen vastuun kaikista alamaisistaan. Tämä politiikka puuttui Euroopasta, jossa Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari antoi asetuksia Prahan protestanttiselle väestölle kuuluvien maiden anastamisesta.
käsitteenä oli säilyttää kuninkaan uskonto, eikä mogulien valtakunnassa näin tehty. He noudattivat suvaitsevaisuuden politiikkaa. Tämä olisi voitu hyväksyä kahdesta syystä. Merkittävä Intialainen vaikutus Mogulihallitsijoiden elämään ja toinen voisi olla Mongolian suvaitsevaisuuden periaatteita noudattaneiden Persian hallitsijoiden vaikutus.
näemme mogulien sopeutuvan Mongolian valtakunnan käytäntöön salliessaan avoimen uskonnon harjoittamisen vastineeksi siitä, että he rukoilevat myös valtakunnan hyvinvoinnin puolesta.
Akbar The Great
/div>
näemme Akbarin hallituskaudella, että hän oli virallisesti poistanut pyhiinvaellusveron ollessaan Mathurassa ollessaan tuskin kahdenkymmenen ikäinen. Hän poisti rajoitukset julkisten palvontapaikkojen rakentamiselle, ja heti sen jälkeen rakennettiin lukuisia tällaisia palvontapaikkoja.
kristityt rakensivat kirkkonsa Agraan, Thatta Lahoreen ja Cambayhin. Jainin temppelit rakennettiin Satrunjayaan ja Ujjainiin. Man Singh rakennutti 5 lakhin rupian hinnalla brindabaniin erittäin kauniin temppelin, jota Abdul Latif on matkoillaan ylistänyt suuresti.
messujen ja festivaalien suhteen Akbarin ajatukset olivat kosmopoliittisia. Akbarin valtakunnassa sallittiin viettää monia juhlia, esimerkiksi Shivaratri, Dashara, Holi, Basant.
nyt nämä tapahtumat osoittavat Akbarin käytännön luonteen ja hänen huolensa ei-muslimiväestöstä. Perusteluna tähän olisi se, että valtion vakaus oli mahdollista vain sisällöllisistä aiheista ja ei-muslimien tunnustaminen alamaisiksi sinänsä oli tuohon aikaan vallankumouksellista.
näemme, että jopa avioliittojen muodossa hänellä oli Rajputsien kanssa. Akbar myönsi, ettei voi sivuuttaa valtaväestöä. Hänen tekonsa olivat myös syynä siihen, että monista rajputien ruhtinaskunnista tuli osa mogulien valtakuntaa. Näemme tämän politiikan jatkuvan, koska se onnistui Akbarin hallituskaudella.
Jahangir
div>
Jahangir jatkoi isänsä käytäntöä, jonka mukaan muut kuin muslimit saivat rakentaa palvontapaikkoja. Temppelikaupunki Benares lisäsi Jahangirin valtakaudella kolme partituuria ja kymmenen temppeliä.
Bir Singh Bundela rakennutti upean temppelin Mathuraan, kristityt saivat rakentaa kirkkoja Ahmedabadiin ja Hooghlyyn ja Lahoreen perustettiin hautausmaita. Meille kerrotaan myös, että
”ortodoksimuslimit antavat hänelle kunnian muslimien juhlien ja messujen palauttamisesta, mutta hän viittaa omaelämäkerrassaan Muharram Ramadanin, Shab-I-Baratin sekä Rakhi -, Shivaratri -, Dussehra-ja Diwali-juhliinsa, joihin hän itse osallistui. Kristityt saivat nauttia Mikaelmas -, joulu-ja Pääsiäisjuhlista, ja joskus näistä juhlista maksettiin maksuja.”
Manrique kertoo virkamatkoja ja matkoja käsittelevässä kertomuksessaan myös riikinkukosta, joka kuului muslimille. Hän kirjoittaa,
”muslimi vetosi siihen, ettei häntä voitu syyttää eläimen tappamisesta, joka on islamin pakottama”
mutta vastuussa oleva Shiqdar tiuskaisi,
”keisari joka valloitti nämä maat pakanoilta, oli antanut sanansa, että hän ja hänen seuraajansa antaisivat heidän elää omien lakiensa ja tapojensa mukaan; hän ei sallinut sen tähden rikkoa niitä.”
tämä liberalismin henki alistetussa upseerissa ei-islamilaisten alamaisten henkilökohtaisten oikeuksien kysymyksessä lienee säteillyt keskustasta. Ei-muslimien olemassaolon oikeus muslimien maassa Intiassa oli automaattinen ja spontaani asia, jota säädettiin käytöllä, eikä aina kyse ollut yksittäisen hallitsijan yksilöllisestä kavalluksesta ja myönnytyksestä.
Shah Jahan
meille kerrotaan samaa Shah jahanista,
”Shah Jahan peri isältään ja isoisältään korkean oikeustajun ja jakoi henkilökohtaisesti oikeutta kastiin ja uskontunnustukseen katsomatta. Hän käytti joka päivä 4 tuntia oikeuden jakamiseen”, Abdul Hamid Lahori kertoo.
Shah Jahanin valtakauteen vaikutti paljon Dara Shikoh, jonka sanotaan henkilökohtaisesti esittävän Kivikaiteen Keshav Rain temppeliin Muttrassa. Jai Singh sai Man Singhin temppelin brindabanissa kokonaan hallintaansa vuonna 1619; Gujaratin hindutemppelit palautettiin hinduille vuoden 1646 jälkeen.
Aurangzeb, Legacyn tuhoaja?
näemme, että tällä vaikutuksella olisi voinut olla jopa harmonisempi loppu, jos hän olisi ollut hallitsija Aurangzebin sijasta. Uskonnollisen politiikan tilaa Aurangzebin aikana voi päätellä M. L. Roy Choudhuryn sanoista,
”vuosi 1669 jKr.on ikimuistoinen vuosi ikonoklasmin historiassa Intiassa. Tänä vuonna Orissan kuvernööri sai käskyn tuhota kaikki vanhat ja uudet temppelit, mukaan lukien edellisellä vuosikymmenellä rakennetut temppelit. Aurangzeb määräsi Benaresissa asuvan Brahmanin, joka houkutteli sekä Hindu-että Muslimiopiskelijoita, sulkemaan kaikki koulut ja lopettamaan hindujen ja muslimien käymisen samassa koulussa.”
Tämä viittaa suureen muutokseen suvaitsevaisuuden politiikassa, mutta Aurangzeb ei ollut tämän politiikan alullepanija. Mutta Akbarin valtakauden jälkeen näemme, että vallanperimykset eivät koskaan olleet nopeita. Niihin liittyi kapinoita ja aateliston hajanaisuutta. Tämä johti aina siihen, että keisari ryhtyi epätoivoisiin toimiin ortodoksisen muslimiväestön lepyttämiseksi.
Ylivalta, uskonnollinen vai poliittinen?
mogulien keskushallinnon tarkka tarkastelu osoittaa, että neuvoa-antavat toimikunnat eivät rajoittuneet ministereihin, ja korkea-arvoiset aateliset rodusta ja uskonnosta riippumatta olivat keskeisessä asemassa niiden tekemisessä ja toteuttamisessa.
Jahangirin hallituskaudelta löytyy hieman mieltymystä ortodoksisiin käytäntöihin. Näin voidaan ajatella, koska Jahangir tarvitsi tukea valtakautensa alkupuolella. Siihen oli kaksi syytä. Ensimmäinen oli hänen kapinansa Akbarin valtakauden loppupuolella, mikä oli vähentänyt hänen kiintymystään mogulien hoviin. Toinen oli Khusron kapina. Siksi näemme,
”Jahangir purki temppeleitä Mewarissa, Ajmerissa ja Kangrassa, ja kirkot suljettiin Agrassa. Jahangir oli enemmänkin vastakohtien sekoitus. Ortodoksimuslimit antavat hänelle kunnian muslimien juhlien ja messujen palauttamisesta.”
nämä siirrot tehtiin pikemminkin muslimien ylimystön lepyttämiseksi ja Jahangirin aseman lujittamiseksi. Hän teki myös poliittisesti laskelmoituja siirtoja säilyttääkseen kiintymyksensä myös ei-Muslimisiin alamaisiinsa. Esimerkiksi
”Raja Kalyan, Todar Malin poika, nimitettiin Orissan kuvernööriksi, Raja Vikramjit Gujaratin kuvernööriksi, ja Raja Man Singh jatkoi Bengalin kuvernöörinä huolimatta Khusraun tukemisesta ja Jahingirin liittymisen vastustamisesta.”
nyt näemme, että keisari yrittää epätoivoisesti vahvistaa valtaansa. Helpoimmalla erällä on siis se, jolla on eniten vaikutusvaltaa.