mitkä ovat diplomatian välineet?

yleiskatsaus

Jos olisit diplomaatti, joka edustaisi Yhdysvaltoja kahden-tai monenvälisissä keskusteluissa niinkin erilaisista asioista kuin kyberwaareista, merien ja ulkoavaruuden käytöstä, ilmastonmuutoksesta, pakolaisista, ihmiskaupasta ja jopa rauhansopimuksista, mitä taitoja ja välineitä toisit pöytään?

U. S. eteläkorealaiset diplomaatit puhuvat Diayoutaissa Pekingissä. (©Ap Photo/Elizabeth Dalziel)

kaksi tärkeintä taitoa päästä ”Kyllä”: iin ovat Yhdysvaltain näkökulman perusteellinen ymmärtäminen asiassa sekä pöydän toisella puolella istuvien ulkomaisten diplomaattien kulttuurin ja intressien arvostaminen. Kauppaneuvottelut tarjoavat molemmille osapuolille mahdollisuuden molempia osapuolia hyödyttävään ratkaisuun, mutta monimutkaisemmat kysymykset, jotka koskevat useiden osapuolten etuja tai ovat erityisen herkkiä jommallekummalle osapuolelle, voivat tehdä sopimuksesta (tai kompromissista) erittäin vaikean. Kun toisella instituutiolla,kuten Yhdysvaltain senaatilla, on lopullinen hyväksyntä, Yhdysvaltain neuvottelijoilla on vain vähän liikkumavaraa.

esimerkiksi maatalousneuvotteluissa heijastuvat usein niin Kulttuuriset kuin taloudelliset koukerot. Yhdysvaltalaisen riisin vienti esimerkiksi Japaniin ja Koreaan on vaikeaa, koska näillä mailla on sisäisiä tukia, jotka suojaavat niiden paikallista teollisuutta, mikä tekee tuonnista erittäin kallista, jos se ylipäätään sallitaan. Monenvälisissä kysymyksissä diplomaattien on ymmärrettävä, miten heidän kollegansa ajattelevat ja ilmaisevat ainutlaatuisia ja erilaisia uskomuksiaan, tarpeitaan, pelkojaan ja aikomuksiaan.

menestyäkseen diplomaattien on kuunneltava tarkasti, mitä heidän kollegansa sanovat, ja löydettävä yhtymäkohtia, jotka voivat voittaa erimielisyyden. Heidän on myös käytävä keskusteluja, joissa on selkeä tavoite ja strategia siitä, mitä voidaan vaihtaa sopimukseen pääsemiseksi. Diplomaatit käyttävät neuvotteluissaan usein palkkioita—kuten lupausta uudesta kaupasta, asekaupasta tai ruokakuljetuksista—kannustaakseen sopimukseen. Kun diplomaattiset intressit törmäävät ja tästä seuraa umpikuja, neuvottelijat saattavat uhata pakotteilla—kuten rajoittamalla kauppaa tai matkustamista, keskeyttämällä taloudellisen avun tai kauppasaarron—saadakseen muut osapuolet hyväksymään sopimuksen.

neuvottelujen lopputuloksena on yleensä muodollinen kirjallinen tiedonanto tai sopimus, jossa määritellään kummankin osapuolen toimet ja vastuut. Tunnetuin on tietenkin sopimus, muodollinen, kirjallinen sopimus suvereenien valtioiden välillä tai maiden ja kansainvälisten järjestöjen välillä tai niiden välillä. Yhdysvalloissa sopimukset neuvotellaan toimeenpanovallan kautta, johon kuuluu ulkoministeriö. Kun neuvottelijat ovat hyväksyneet sopimuksen ehdot, presidentti lähettää sopimuksen Yhdysvaltain senaatille sen” neuvoja ja suostumusta ” ratifioinnista eli hyväksymisestä. Jos senaatti hyväksyy sopimuksen, se palautetaan Valkoiseen taloon presidentin allekirjoitettavaksi. Monilla muillakin mailla on samanlaiset menettelyt sopimusten ratifioimiseksi, ja sopimuksen allekirjoittamiseen ja täytäntöönpanoon voi kulua vuosia. Vaikka Yhdysvallat solmi toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1951 rauhansopimuksen Japanin kanssa, se ei sopinut rauhanehtoja Saksan kanssa ennen yhdistymistä vuonna 1991, osittain siksi, että Saksa oli jakautunut sodan lopussa.

Yhdysvaltain ja Jordanian diplomaatit tapaavat lehdistöä lähellä Ammania Jordaniassa. (© AP Photo/Mohammad abu Ghosh)

sopimusten aiheet kattavat kansainvälisten suhteiden koko kirjon: rauhan, kaupan, itsenäisyyden, sotakorvaukset, alueelliset rajat, ihmisoikeudet, maahanmuuton ja monet muut. Kun ajat ovat muuttuneet ja maailma on pienentynyt, sopimusten aihe ja soveltamisala ovat laajentuneet. Yhdysvallat solmi Tripolin kanssa sopimuksen vuonna 1796 suojellakseen Yhdysvaltain kansalaisia merirosvojen Sieppauksilta ja lunnailta Välimerellä; vuonna 2001 Yhdysvallat solmi kansainvälisen sopimuksen kyberrikollisuuden torjumiseksi.