18 huhtikuun, 2021

academysacredgeometry.com

tutkimalla erilaisia piirroksia historiasta Vitruvialaisen ihmisen olemusta ja merkitystä, sen geometriaa, mittoja, hengellistä ja alkemiallista symboliikkaa voidaan tarkasti ymmärtää ja ymmärtää. Käyttämällä alkuperäistä selitystä Vitruviukselta (De Architectura, kirja III, luku I-temppelien suunnittelu) ja vertaamalla sitä historiallisten piirustusten tulkintoihin, kanonisen geometrian, harmonisten mittasuhteiden, murto-ja modulaaristen mittayksiköiden sekä piilotettujen hengellisten ja alkemiallisten merkitysten tuntemus voidaan määritellä ja määrittää tarkasti yksityiskohtaisen tutkimuksen avulla. Tämä esitys paljastaa vastauksen moniin filosofisiin kysymyksiin ja antaa paremman käsityksen Vitruvialaisen ihmisen geometriasta ja mitoista, jotka sisältyvät aukioon ja ympyrään, merkiksi ja symboliksi muinaisesta viisasten kivestä.

kurssiin kuuluvat:

  1. esimerkkejä erilaisista Vitruvian Miespiirroksista historiasta
  2. Vitruvian Miespiirrokset Leonardo da Vincin ja Cesarianon
  3. Vitruvian Miesgeometria ja mittaukset
  4. Neliöympyrägeometria ja Vitruvian mies
  5. Vitruvian mies viisasten Kivenä
  6. Jumalainen luonto ja täydellinen ihanteellisen kanonisen ihmisen asema

kirjailija John Michellin sanoin, joka oli yksi maailman antiikin tiedon ja kosmologian asiantuntijoista, ”ihminen, temppeli ja kosmos olivat siis nähdään samanlaisena, ja tälle ymmärrykselle koko antiikin maailman filosofia ja tiede perustettiin.”Vitruvialainen ihminen neliön ja ympyrän sisällä edustaa jumalallista temppeliä, taivaan ja maan välistä yhteyttä, ja Mesokosmosta, joka yhdistää mikrokosmoksen tunnetun universumimme Makrokosmokseen.

the MAN in the SQUARED CIRCLE

from the Desiderian kaanon
by C. Lance Harding Ph. D.

kreikkalaisilla oli antiikin kaanon

riippumatta siitä, oliko kreikkalaisilla synnynnäisen kauneuden ja taiteen tuntemuksen lisäksi tälle teokselle tieteellinen perusta, selvä järjestyslaki, kaanon, joka ei ollut suunniteltu, vaan suhteellinen. Jos tällainen laki tai kaanon on olemassa, meidän pitäisi odottaa sen läpäisevän koko ateenalaisen taiteen: sen runouden, musiikin, maljakot, temppelit, maalaukset, veistokset ja sotilas-ja laivastoarkkitehtuurin. Tällainen laki sitoisi nämä erilliset ilmentymät ykseydeksi. Se olisi perusperiaate, joka toisi ja pakottaisi mukautumaan Helleeniseen ihanteeseen. (Robert W. Gardner, The Parthenon its Science of Forms, McGrath Publishing Company Washington D. C., S. 9, 1973.)

the Role of Number in Art

Peter Lenz, (Isä Desiderius) sanoi, koskien muinaisten kaanonia ja luvun roolia taiteessa, ”siksi pyrin tunkeutumaan syvemmälle muinaisten tekniikan salaisuuksiin. Varhaiskristillisten ja bysanttilaisten taiteilijoiden sekä Giotton teokset olivat todellakin opettaneet minulle, että geometria ja jako ovat taiteen toteuttamisen tärkeimmät tekijät, mutta huomasin, että noilta taiteilijoilta puuttui näiden välttämättömien keinojen tietoinen ja älykäs soveltaminen. Vanhoilla kristityillä ja Bysanttilaisilla käsityöläisillä mittaamisen ja jakamisen periaatteet nojaavat ilmeisesti hyvin vanhaan ja nyt heikkoon perinteeseen, jota noudattamalla Giotto oli kysynyt vain omaa tuntemustaan.

Vanhat kreikkalaiset mestarit näyttävät kuitenkin soveltaneen tarkoin määriteltyjä lakeja Tähän mittaus-ja jakojärjestelmään. Mitä nuo lait olivat? Kasvien ja varsinkin vanhojen kreikkalaisten vaasien rakenteen huolellinen tutkiminen vei minut sitten monta askelta pidemmälle, ja lopulta tutkiessani vaasien muotoja tutustuin Lepsiuksen monumentaaliseen työhön, joka käsitteli vanhaa egyptiläistä temppeliarkkitehtuuria. Lukiessani tätä kirjaa mitä innokkaimmin minusta tuntui, että olin nähnyt nuo taideteokset jo aiemmin. Synnynnäisestä tunteestani lukumäärää, symmetriaa, järjestystä ja levollisuutta kohtaan, jotka löytyivät niistä ensimmäistä kertaa täydellisenä tyydytyksenä, ja myös uskonnollisuutena, kuten termin ymmärsin, hämmästyttävänä vetäytymisenä oman sielun syvyyksiin ja syvänä itsensäpaljastumisena ikuisiin mysteereihin.
ennen näitä teoksia, jotka olivat niin täynnä hallitsevaa voimaa ja koskettavaa vakavuutta, minusta tuntui, että egyptiläisillä oli salaisuus ihmisen sielun liikuttamisessa, hänen raakalaismaisen luonteensa hallitsemisessa ja hänen sisimmässään heräämisessä salaperäiseen kunnioitukseen. Ja tämän salaisen ratkaisun soveltamisessa on nähtävästi käytetty kahta keinoa: ensinnäkin logiikkaa, vääjäämätöntä kritiikkiä, joka tunkeutuu kaiken välttämättömän syvyyksiin, ja toiseksi symmetrialakia ja ulottuvuuksien harmoniaa. Tämä ajatus, ulottuvuuksien harmonia, toi minut musiikin alueelle. Ja nyt yhtäkkiä minulle selvisi, että kuten musiikki melodiassa ja harmoniassa perustuu numeroiden suhteisiin, niin myös yksinkertaisten numeeristen mittasuhteiden salaperäinen voima (aritmeettisesti 2:3, 3:4, 4:5, jne., ja geometrisesti, neliön juuret 2:3, 3:4, 4:5, jne.) tavataan antiikin klassisissa temppeleissä ja veistoksissa. Se on itse asiassa niiden kauneuden salaisuus.
nyt olin lopultakin saanut selville, mikä oli oleellista, ja kun tulin Beuroniin, unelmani oli kohottaa kaikki moderni taide ja johdattaa se mittaamalla puhdistettuna ja täydellistettynä takaisin yksilöllisen heikkouden tilasta klassisen kauneuden tilaan. Nykytaiteilijamme eivät kuitenkaan näytä vielä haluavan pohtia mittaamisen aihetta. Luku on juuri jotakin jumalallista, ja meidän ajastamme puuttuu se syvä uskonnollisuus, joka on ominaista alkukantaisille kansoille. Se näyttää kykenemättömältä tarjoamaan Jumalan armolle avointa sydäntä. Mikä on taiteen tavoite nykyään? Mikä on sen filosofia kauniista? Missä on sen voima, missä on sen valo?”(From: the Desiderian Canon, Desiderius Lenz, O. S. B., by Mark Steven Walker ja translated by John A. Dahl, copyright 1974 by Mark Steven Walker, sivut 1-3; alkuperäinen lainaus: Dom Willibrord Verkade, O. S. B., Yesterdays of an Artist Monk, kääntänyt John L. Stoddard, New York, 1930)

aikojen täyteyden Dispensaatio

tässä aikojen täyteyden Dispensaatiossa meillä on jälleen puhdas ja saastumaton uskonto paljastettu ja palautettu, kaikkien ja jokaisen yksilön saatavilla.
(Katso: efesolaisille 1:10; Oppi ja liitot 27:12 – 13; Moroni 10:3 – 5; ilmestys 19:9-10)
paljastettu totuus jokaisen yksilön sisällä-jokainen yksittäinen ihmisruumis sisältää myös paljastetun totuuden itsessään: Sillä ihmisen sisällä ovat kaikki taiteelle välttämättömät mitat ja mittasuhteet.

geometria ”mies neliössä”

paras kuvaus ”mies ympyrässä ja neliössä” on roomalaisen arkkitehdin Vitruviuksen laatima alkuperäinen, joka tunnetaan ehkä parhaiten Leonardo da Vincin kuuluisasta piirroksesta. Miehen asemasta ympyrässä ja neliössä Vitruvius kertoo: ”nyt napa on luonnollisesti tarkka ruumiin keskipiste. Sillä jos mies makaa selällään kädet ja jalat levällään ja ympyrän keskipiste on sijoitettu navan päälle, niin ympärysmitta koskettaa hänen vartaloaan ja varpaitaan. Myös neliö löytyy kuvattu sisällä luku, samalla tavalla kuin pyöreä luku on tuotettu. Sillä jos me mittaamme jalkapohjasta päälaelle ja sovellamme mittaa ojennettuihin käsiin, niin leveys on yhtä suuri kuin korkeus, aivan kuten paikat, jotka ovat neliömäisiä säännöllä.”(Vitruvius, on Architecture, Books I-V and VI-X, suomentanut F. Granger, Book III, Chapter I – the Planning of Temples, sivu 161, Harvard, University Press, Cambridge, Massachusetts, 1983)
mutta piirrokseni nimi on ”mies neliössä ympyrä”. Tällä viittaan kehällä ympyrän, joka on ”potenssiin” yhtä kokoisen neliön. Navan ollessa ympyrän keskipiste ja neliön korkeuden ”Kultaisessa osassa” ihminen on sijoitettu neliön sisälle siten, että hänen korkeutensa on yhtä suuri kuin neliön sivu, joka on myös yhtä suuri kuin neljäsosa ympyrän kehästä. Ympyrän halkaisija on neljäkymmentä (40) pääneljännestä yksikköä ja neliön sivu eli miehen korkeus on ”Pi”-ekvivalenssi 31.416 pääneljännestä (10 pii). Tämä suhde (40) jaettuna (10 Pi) tai (4/Pi) välillä neliön ja ympyrän, sitten tulee keskeinen suhde antiikin kaanon, symboloi duo-luonto – henki (tai ympyrä) ja kehon (neliö), jotka muodostavat ihmisen sielu. (Katso: d&C 88:15-16) näin ollen kaikki ihmishahmon korkeuden yksikkömittaukset ovat yksikköjä, jotka perustuvat ympyrän kehän jakaumiin suhteessa piin ja myös Phi- ”kultaiseen osaan”.

ihannemiehen mittaukset

”sillä ilman symmetriaa ja osuutta millään temppelillä ei voi olla säännöllistä suunnitelmaa; toisin sanoen siinä täytyy olla ja tarkka osuus, joka on laadittu hienoksi muotoillun ihmisruumiin jäsenten mallin mukaan.”Vitruviuksen mukaan antiikin metrologian tärkeimpänä yksikkönä pidetään 24 yksikön syliä; kaikki muut yksiköt lasketaan tämän sylen murtoluvuiksi.

sylen pituus on keskisormien kärkien välinen etäisyys käsivarret ojennettuina, joka taas on yhtä suuri kuin neliön sivu, miehen korkeus. ”Sillä luonto on suunnitellut ihmisruumiin niin, että kasvot leuasta otsan yläosaan ja hiusten juuret ovat kymmenesosa; myös kämmenet ranteen keskikohdasta keskisormen yläosaan ovat yhtä paljon; pää leuasta kruunuun kahdeksas osa; rinnan yläosasta kaulan alaosasta hiusten juuriin kuudes osa; rinnan keskikohdasta latvukseen neljäs osa; kolmas osa kasvojen korkeudesta on leuan alaosasta sierainten alaosaan; nenä sierainten alaosasta kulmien väliseen linjaan yhtä paljon; tästä viivasta hiusten juuriin, otsa on kolmas osa. Jalka on kuudesosa ruumiin pituudesta, kyynärä neljäsosa, rinta myös neljäsosa. Myös muilla raajoilla on omat suhteelliset mittansa. Ja käyttämällä näitä taidemaalareita ja kuuluisia kuvanveistäjiä ovat saavuttaneet suuren ja rajattoman eron”
niin Vitruvius sanoo, että: kyynärä, etäisyys keskisormen kärjestä kyynärpään päähän on yhtä kuin neljäs osa, samoin kuin mitta rinnan keskikohdasta pään kruunuun. Jalka on kuudes osa, ja pää leuasta kruunuun oli kahdeksas osa syliä. Vitruviuksen ”syli” oli 4 kyynärää, 6 jalkaa, 8 päätä, 10 käden pituutta tai kasvojen korkeutta jaettuna 30 yksikköön, 24 kämmeneen ja 96 numeroon tai sormeen. Kyynärää oli 6 kämmentä ja 24 sormea, ja jalkaa oli 2/3 kyynärää, 4 kämmentä ja 16 sormea.
syltä laskettuna geometrisen Desiderian kaanonin ja neliömäisen ympyrän geometria on (40 Pi) yksikköä jaettuna kultaisella suhteella kuutioituna tai 29,665 pääneljännestä, (40 Pi / Phi kuutioituna (4.236) = 125.663 / 4.236 = 29.665 pääneljännestä syltä-usein pyöristettynä 30 Head-fourths tai 7 _ Head – Heights).
ollakseen matemaattisesti tarkempi kyynärä perustuisi todellisuudessa kultaiseen osuuteen, jonka tarkka mitta olisi yhtä suuri kuin ihmisen Kokonaiskorkeus (31,416 hf.) jaettuna kultaisella osiolla kuutioituna eli 7,416 pääneljänneksellä, joka on 29,665 pääneljänneksen _ syli – 10 pi / Phi kuutioituna tai neliöjuuri 55. (Tämä voi koskea joko Egyptin kuninkaallista kyynärää, joka on 20,625 tuumaa – suuri mittakaava; tai egyptiläistä pientä kyynärää, joka on 17,678 tuumaa – 6/7 kuninkaallista kyynärää – pieni mittakaava.)
nyt, jos miehen käsi nostetaan hänen päänsä yläpuolelle kyynärpäällä vaikka päälaella, ja miehen ympärille piirretään toinen ympyrä, jonka keskipiste on navan kohdalla, niin että se koskettaa jalkapohjia ja varpaita sekä keskisormen kärkeä pään yläpuolella, niin: kyynärä keskisormen kärjestä kyynärpäähän ja päälaelle on kultaisessa suhteessa etäisyyteen päälaelta navalle, ja tämä toinen etäisyys on myös kultaisessa suhteessa kolmanteen etäisyyteen navasta jalkapohjiin, aivan kuten arkkitehti Le Corbusierin ja muiden modulaarisessa työssä.

tämän toisen ympyrän halkaisija on silloin 10 pii x (juuri 5-1) tai 38,832 pääneljännestä. Se on samanlainen kuin Leonardon piirros ja Vitruviuksen mainitsema. Se vastaa ”ruumista”, kun taas toinen ympyrä edustaa” henkeä”; näin ollen se antaa kirjoitetun viisisakaraisen tähden (pentagrammin) ja ihmisen ruumiin välisen suhteen. (Sitaatit Vitruviuksen arkkitehtuuria käsittelevästä kirjasta III, Ch. I, sivut 159-167; tiedot: Eivind Lorenzen, Technological Studies in Ancient Metrology, NYT. Nordisk Forlag, Arnold Busck, Kööpenhamina, 1966, s. 10, 23-24, 34, 38; Le Corbusier, the Modular 1 & 2, Harvard University Press, 1980, s. 51, 66-67)

Man is the Temple

div>”me tiedämme keisari Augustuksen aikaisen arkkitehdin Vitruviuksen kautta, että klassisilla muinaisilla oli kaanon, eli ihmisen standardimuodon kuvaaminen ja sen kautta tieto yhdenmukaisuudesta tämän ylevimmän luomistyön sopusointuisten mittasuhteiden lain kanssa – mikä tieto nosti heidän taiteensa hengen ja jalouden niin korkea, että tämä taide, jopa meidän päivinämme, on säilyttänyt ihailun maailmassa ja pysynyt saavuttamattomissa. Vitruvius sanoo tästä kaanonista: ’väitetään, että Polykleitos (yhdessä Fydiaan ja Myronin, Aykladeen oppilaiden, kanssa VI vuosisadalla eKr.) kokosi sen säännöt, esitti sen lait ja sisällytti ne teoksiinsa.”
ihmisen kaanonin jälkeen rakennetut temppelit – ”Vitruvius kertoo myös, että muinaiset olivat rakentaneet temppelinsä ihmisen mittojen mukaan ja ulos” – ” sillä ilman symmetriaa ja suhteellisuutta ei millään temppelillä voi olla säännöllistä suunnitelmaa; toisin sanoen sillä on oltava tarkka osuus, joka on laadittu hienoksi muotoillun ihmiskehon jäsenten muodin mukaan.””Tämä aiemmin niin kuuluisa muinaisten kaanon, jonka kautta ideaalisuuden ihmeet oli luotu – sillä se on vanhempi kuin Polykleitos, sen juuret ulottuvat takaisin Egyptiin, Pythagoraalla oli tieto sen tulosta Kreikkaan-hävisi kokonaan pakanuuden romahduksen myötä. On jopa kyseenalaista, tiesikö Vitruvius siitä kokonaisuudessaan.”
”Giotton ajoista lähtien joukko päteviä taiteilijoita, fysiologeja, antropologeja kaikista kansoista Etsi ja etsi suurella vaivalla tätä niin suurenmoista ja tuotteliasta työkalua ja välinettä, joka on taiteen perusta ja kulmakivi. He ovat etsineet, mutta he eivät löytäneet,” asia ” canon sopii vanhan taiteen. Näin on siitä lähtien, kun Polykleitos, Vitruvius, Leonardo da Vinci, Durer, Lavater, Carus, Andran, Schadow, ZeisingŠ näiden jälkeen eräs Roomassa asuva taiteilija, vanhempi Mestarimme (Isä Desiderius) itse, alistui tähän työhön ja vaivannäköön viime vuosisadan kuusikymmenluvulla, kun hän yhdessä muiden kanssa oli löytänyt Vitruviuksen jäljet, kun hän itse tuskallisimmalla tavalla koki sen ehdottoman välttämättömyyden. Sitten, kun paljon etsimistä ja kyseenalaistamista se tapahtui juhlapäivänä St. Joseph, 1872, Berliinissä, että hän oli rohkeutta alkaa rakentaa ihmisen kaltaisuuden kautta geometria.”

” tätä pyhimysmäistä työkalua, geometriaa (tai Salomonin sinettiä) käytettäessä ihmisen kaltaisuus havaittiin yhdellä puolella tunnilla. Kaikki oli odottamassa ja jo valmiina, se piti vain valita ja järjestää oikein.””Beuronin kaanonissa on yksinkertaisuuden, selkeyden, lainmukaisuuden ja sisäisen kiireellisyyden merkki. Sen soveltaminen antaa ihmismuodolle vallan, majesteettisuuden ja rauhallisuuden, puhtauden ja pyhyyden leiman.
”Beuronin kaanon kasvaa orgaanisesti kolmen perusmuodon yhdistymisestä ja tunkeutumisesta: ympyrän, neliön ja säännöllisen kolmion. Ei ole epäilystäkään siitä, että nämä kolme ovat luomisen alkeellisia kaarimuotoja (symboloivat muotoa, jakavat ja kaunistavat – luomisprosessia), ja että kaikki luonnon loputtomat vaihtelut ovat saaneet alkunsa ja ne voivat supistua niihin. Nämä muodot, jotka ovat alkulähde, alkulähde, kokonaismaailmanmuodon summa ja ydin, osoittautuvat Beuronin kaanonin mukaan ihmisen ruumiillisen olemuksen rakentaviksi elementeiksi. Siinä on myös toinen todiste kaanonin paikkansapitävyydestä.”
tarkastelkaamme” Polykleitoksen Kaksoiskolmiota”, joka on Salomonin sinetin eli Daavidin kuusisakaraisen tähden sisällä. ”Se toistuu yhä uudelleen koko kehossa monissa pienentyneissä tai laajentuneissa muunnoksissa aina samassa suhteessa: aritmeettisesti 1 : 2 on yhtä kuin geometrisesti juuri 1: juuri 4, yhtä kuin (juuri 3: juuri 12). Isä Desiderius sanoo, että se on aivan kuin yleisavain, koska se kantaa sisällään kaikki ihmisen rakentamiseen tarvittavat toimenpiteet: V1, V2, V3, V4, V5, V6 ja V8. Juuri viisi, joka tuo jaloin yhdenmukaisuus lain, kuva naisen ”kultainen osa”, on piilotettu siihen.”
” teologian mukaan kaikki aineelliset olennot ovat kaukaisia jumalallisen olennon kuvia, olivatpa ne sitten yksilöitä tai niiden organisoidun kokonaisuuden sisällä. Jos tämä pätee kaikille, se pätee myös erityisessä mitassa näkyvän luomakunnan kaarimuodoille ja kaarikuvioille. Erityisesti ristillä ja kolmiolla varustettua ympyrää on siten jo pitkään pidetty Jumaluuden tai kolmiyhteisen Jumalan symbolina. Kaanonin mukaan nämä kolme yhdessä-Jumalan (Jumaluuden) vertauskuvat luonnehtivat myös ihmisen kuvaa hänen näkyvässä ulkomuodossaan.”(Sitaatit: Desiderius Lenz O. S. B., Desiderian kaanon, Mark S. Walker, kääntänyt John A. Dahl, copyright 1974, The kaanon, its rediscovery and construction, S. 1-10)

joten muinaiset olivat ottaneet ihmisen mitan, kaanonin, temppelirakennuksilleen; kuten tunnetuimman, Suuren pyramidin Egyptissä ja Parthenonin Kreikassa. Tämä piti paikkansa myös vanhan Jerusalemin temppelistä (Salomon temppelistä) ja myöhemmistä kristillisistä temppeleistä ja katedraaleista sekä uuden Jerusalemin mitasta, jonka piti tulla alas taivaasta. (Katso: Ilmestyskirja 21 ja eetteri 13:3-12) ”useimmissa muinaisissa maailmanuskonnoissa – kreikkalaisessa, roomalaisessa, itämaisessa, Foinikialaisessa, heprealaisessa – ”temppelissä”

me tunkeudumme ihmismäärän kanonien hyvin pyhiin mysteereihin.

nämä salaisuudet paljastuivat muinaisten mysteeriperinteiden saleissa ja temppeleissä tehtyjen alustavien kokemusten aikana. Mutta oli ehdottomasti kiellettyä (kuolemanrangaistuksen uhalla) paljastaa näitä valtavia paljastuksia YK-aloitteelle. Kun olemme harjoitelleet maailman parhailla pyhillä geometreillä, tutkineet muinaisia perinteitä ja läpikäyneet omat sisäiset ilmestyksemme, punomme yhteen sen, mitä tiedämme näistä muinaisista mysteerikouluista ja syvistä oivalluksista ja oivalluksista, jotka ovat synnyttäneet luvun salaisiin mysteereihin. Ja koska” koko maailmankaikkeus on liitetty jokaiseen osaan”, kuten David Bohm tapasi sanoa, tästä seuraa, että ihmisen kaanonin ymmärtäminen mahdollistaa universaalin kaanonin tuntemisen.

Tämä on yksi työpaja, jota et halua missata!

huomautukset:

ihmisen (tai eläimen) mittasuhteiden kaanonin tavoitteena on luoda ihanne kauniista ruumiista niin luonnossa kuin taiteellisessa lisääntymisessä. Esteettinen oletus, joka implisiittisesti liittyy tällaisten kanonien käyttöön klassisessa antiikissa, on täysin vastakkainen 20./21. vuosisadan esteettisen näkemyksen kanssa, että kopioimalla tarkasti kauniin elävän ruumiin mittasuhteet ja siirtämällä ne kiveen tai pronssiin (joissakin tapauksissa korvauksena optisen näkökulman vääristymistä) taiteilija tuottaa kauniin taideteoksen. Tämä olettamus on olemassa jo Jesajassa (44: 13): ’puuseppä venyttää valtansa, hän merkitsee sen viivalla, hän sovittaa sen tasoilla, hän merkitsee sen kompassilla ja merkitsee sen ihmisen hahmon mukaan, ihmisen kauneuden mukaan.”

Vitruvian mies : Leonardo da Vinci

Vitruvian mies on Leonardo Da Vincin noin vuonna 1490 yhdessä päiväkirjassaan tekemä kuuluisa piirros, johon on liitetty muistiinpanoja . Se kuvaa alastonta mieshahmoa kahdessa superasennossa kädet erillään ja samanaikaisesti ympyrässä ja neliössä . Piirustusta ja tekstiä kutsutaan joskus kaanon O f mittasuhteiksi .

piirros on kynän musteella ja veden värillä metallipisteen päällä ja sen pituus on 34 . 3 x 2 4 . 5cm. Se on tällä hetkellä osa kokoelmaa Gallerie dell ’ Accademia Venetsia mukaan Leonardon muistiinpanoja saatetekstissä se tehtiin tutkimus mittasuhteet (mies) ihmiskehon kuvattu tutkielma antiikin Rooman arkkitehti Vitruvius, joka kirjoitti, että ihmiskehossa.

”kämmen on neljän sormen leveys jalka on neljän kämmenen leveys kyynärä on kuuden kämmenen leveys ihmisen korkeus on neljä kyynärää (siis 24 kämmentä) tahti on neljä kyynärää etäisyys leuan alaosan hiusrajasta on kymmenesosa ihmisen korkeudesta. Etäisyys hiusrajasta rintaluuhun on seitsemäsosa miehen pituudesta pään etäisyys nänneihin on neljäsosa miehen pituudesta. Hartioiden maksimileveys on neljäsosa miehestä. Kyynärpään etäisyys käden kärkeen on viidesosa miehen pituudesta. Etäisyys kyynärpäästä kainaloon on kahdeksasosa miehen pituudesta. Käden pituus on kymmenesosa miehen pituudesta. Etäisyys leuan alaosasta nenään on kolmasosa kasvojen pituudesta. Korvan pituus on kolmasosa kasvojen pituudesta.

Da Vincin ja muiden 1400-luvulla tekemää ihmisruumiin matemaattisten mittasuhteiden uudelleen löytämistä pidetään yhtenä Italian renessanssiin johtaneista suurista saavutuksista. Itse piirrosta käytetään usein implisiittisenä symbolina ihmisruumiin olennaisesta symmetriasta ja laajemmin koko maailmankaikkeudesta, joko matemaattisen älykkään suunnittelun mukaisessa järjestyksessä, tai molemmista. Piirrosta tutkimalla voi huomata, että käden ja jalan asennon yhdistelmä luo itse asiassa neljä erilaista asentoa. poseeraus käsivarsissa suoraan ulos jalat yhdessä nousee rajattavaksi määrättyyn neliöön. Toisaalta spread eagle aiheuttaa nähdään rajattu päällekkäinen ympyrä

Tämä kuvaa periaatetta, että siirtyminen kahden aiheuttaa, näennäinen keskusta luku näyttää liikkuvan an, mutta todellisuudessa. Hahmon napa, joka on todellinen painopiste, pysyy liikkumattomana. Vitruvius, arkkitehti, sanoo tässä työssä arkkitehtuurin mittaukset ihmiskehon ovat seuraavat, että 4 sormet tehty 1 kämmen, ja 4 kämmenet tehdä 1 jalka, 6 kämmenet tehdä 1 kyynärä, 4 kyynärää tehdä ihmisen korkeus. miehen pituudessa on vauhtia. Miehen pituus on yhtä pitkä kuin hänen pituutensa. Hänen hiustensa juurista leuan alaosaan kymmenesosa; leuan alaosasta pään yläosaan asti on kahdeksasosa hänen rintansa alaosasta hiustenjuuriin asti oleva koko ihmisen osa. Nänneistä päälaelle tulee ihmisen neljäs osa. Hartioiden suurin leveys sisältää itse ihmisen neljännen osan, kyynärpäästä käden kärkeen on ihmisen viides osa ja kyynärpäästä käsivarren kulmaan on ihmisen kahdeksas osa. koko käsi on miehen kymmenes osa. Etäisyys leuan alaosasta nenään ja kulmakarvan hiusten juurista on kussakin tapauksessa sama ja kuten korva ja kolmannes kasvoista.”

tiedämme hyvin vähän Leonardon oppisopimuksesta Verrocchion työpajassa. mutta se lyhyt kertomus, jonka Vasari Co n esitti, vahvistaa, että siihen sisältyi arkkitehtoninen ja tekninen suunnittelu, sen käsityksen mukaan, jota elvytettiin Vitruviuksen mallin pohjalta, kuten Albert (Pedretti 14) ehdotti, koska hänellä oli pääsy Albertin ja Vitruviuksen tutkielmiin, ei ole yllätys, että leonardo laati oman versionsa vitruvialaisesta miehestä muistiinpanokirjoissaan. Tämä v. 1490 valmistunut käännös vitruvialaisesta miehestä eroaa olennaisesti kahdesta muusta. Ja neliön kuva päällekkäin yhden kuvan. tehtiin keskeinen oikaisu, jota muut eivät olleet tehneet ja joutuivat siksi tekemään suhteettoman lisäyksen.

Leonardon kuuluisat piirrokset ihmisen ruumiin Vitruvialaisista mittasuhteista, jotka on ensin piirretty neliöksi ja sitten jalat ja kädet levällään ympyräksi, ovat erinomainen varhainen esimerkki siitä, miten hänen suhteellisuustutkimuksensa sulautuvat taiteellisiin ja tieteellisiin tavoitteisiin. Se on Leonardo, ei Vitruvius, joka osoittaa etelään, jos avaat niin, että vähentää neljäs ja nostaa aseiden niin, että keskisormet kosketa linjan kautta top of the head, tietää, että keskellä ääripäiden ulos levittää raajojen on napanuora, ja väli jalat tekevät tasasivuisen kolmion. (Accademia Venice). tässä hän esittää yksinkertaisia kuvauksiaan muuttuvasta suuruuskeskuksesta ja vastaavasta ventreoformaalisen painovoiman muutoksesta. Jäännökset kulkevat keskiviivan läpi nielun kuopasta navan ja pubiksen kautta. jalkojen välistä. Leonardo toistuvasti erottaa joukko wo eri keskusten elin eli centers of magnitude gravidity .

kun siihen liitetään kauneusihanteita, tarkoitetaan yleensä harmonista suhdetta jonkin esineen, tällaisen rakennuksen tai ruumiin osien välillä ja minkä tahansa osan ja kokonaisuuden välillä. Se on usein yhdistetty käsitykseen kosmisesta harmoniasta. Niinpä kun Leonardo kirjoitti (Trattato 32), että kauniiden kasvojen kauneus on sopusoinnussa jumalallisen suhteellisuuden kanssa sen jäsenen koostumuksessa, hän ajatteli universaalin harmonian kannalta, jonka suhteuttaminen tiettyihin asioihin on älyllisesti arvostettavaa pohdintaa. Tällainen näkemys oli yleinen; joskaan ei vastustamaton tai yksin alalla, kunnes se väistyi subjektiivisemman käsityksen tieltä 1600-ja 1700-luvuilla. Niinpä esimerkiksi Pot meissä sanoi, että käytännössä jokainen väittää näkyvän kauneuden syntyvän osien symmetrian kautta toisiaan kohti kokonaisuutta kohti (Enneads, 1.6) hän itse kuitenkin kumoaa näkemyksensä sillä perusteella, että jos kauneus on suhteessa osiin, kauniin esineen osat eivät voi itse olla kauniita, ja tätä hän ei ole valmis hyväksymään.Lisäksi hän väittää, että suhteellisuuden ajatusta ei voida laajentaa moraaliseen ja älylliseen kauneuteen. ) Summateolgiae). Ja matemaattiselle suhteellisuusajattelulle annettu kosminen ortologinen laajennus käy ilmi seuraavasta skolastisesta Kolminaisuuden määritelmästä, kun kolme persoonaa koordinoituvat suurenmoisessa sopusoinnussa pojan ollessa isän kuva ja Pyhän Hengen yhteys heidän välillään. (ulrich Engelbert, De Pulchro).

Alberti, joka uskoi kauneuden riippuvan rationaalisesta järjestyksestä, ei koskaan myöntänyt, että on olemassa joitakin, joiden mukaan miehiä ohjaavat erilaiset mielipiteet kauneuden arvostelussa ja että rakenteen tulee vaihdella jokaisen ihmisen erityisen maun mukaan. Drer, joka työskenteli enemmän suhteellisten järjestelmien kuin kukaan muu suuri taiteilija, kertoo, miten hänen nuoruudessaan hän kuuli kaanonin ihanteellinen ihmisen mittasuhteet jacpode, Barbaari tästä Vitruvius (1. vuosisadalla eKr.) asettaa itsensä työstää ihanteellinen kaanon.

Author:
Filed Under: Articles

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.