kun lapsi ei saa unta, aloita hoitamalla vanhemmat
uniongelmat ovat hyvin yleisiä lapsilla, mutta vaikeammin hallittavia kuin aikuisilla. Tämä johtuu siitä, että sinun on yleensä otettava huomioon vanhempien mielipiteitä tehdessään lapsen diagnoosi ja muuttaa vanhempien käyttäytymistä hoidon onnistumiseksi.
tässä artikkelissa kuvataan lasten ja nuorten unihäiriöitä, tehokkaimpia käyttäytymisterapioita ja rajallisia tilanteita, joissa hypnoosihoito voi olla tarkoituksenmukaista.
oire, ei diagnoosi
lapsipotilaiden unettomuus on merkittävä unen aloittamisen ja / tai ylläpitämisen vaikeus, joka heikentää lapsen tai hoitajan päivätoimintaa (Taulukko 1).1-4 lapsuuden unihäiriöt voivat ilmetä ensisijaisesti päiväväsymyksenä ja neurobehavioraalisina oireina tai esiintyä samanaikaisten psykiatristen diagnoosien, kuten masennuksen, ahdistuneisuuden tai tarkkaavaisuus-ja ylivilkkaushäiriön (ADHD) yhteydessä.
on tärkeää pitää unettomuutta oireena—ei diagnoosina. Unettomuuden syitä lapsilla voivat olla lääketieteellinen (lääkkeisiin liittyvä, kivun aiheuttama tai obstruktiivinen uniapneaoireyhtymä), käyttäytyminen (huono unihygienia tai negatiivinen Uni-alkamisyhdistykset) tai useita tekijöitä (Taulukko 2).
unihygienia. Ennen hoidon aloittamista valista vanhempia ja lapsia normaalista unen kehityksestä ja unihygieniasta, joka sisältää:
- ympäristötekijät (lämpötila, melu, ympäristön valo)
- aikataulutus (säännöllinen uni-valverytmi)
- uniharjoittelu (nukkumaanmenorutiini)
- fysiologiset tekijät (liikunta, aterioiden ajoitus, kofeiinin saanti).
neljä mekanismia selittää suurimman osan lasten unihäiriöistä:
- riittämätön uni yksilöllisiin fysiologisiin tarpeisiin (”lifestyle”-unen rajoittaminen, käyttäytymishäiriöön liittyvä viivästynyt nukahtaminen)
- riittävä uni, mutta hajanainen tai häiriintynyt tila, kuten obstruktiivinen uniapnea tai ajoittainen raajojen liikehäiriö, joka aiheuttaa toistuvia tai pitkittyneitä kiihottumisia
- primääriset liiallisen päiväväsymyksen häiriöt, kuten narkolepsia (harvinaisempi kuin aikuisilla, mutta alimitoitettu lapsilla ja nuorilla)
- vuorokausirytmin häiriöt, joissa uni on rakenteeltaan yleensä normaalia ja kesto, mutta tapahtuu ei-toivottuun aikaan (viivästynyt univaiheen oireyhtymä).
käytännön tarkoituksissa unihäiriöiksi voidaan määritellä myös ensisijaisesti käyttäytymishäiriöt tai orgaaniset/lääketieteelliset. Näihin kahteen tyyppiin vaikuttavat usein samankaltaiset psykososiaaliset ja fyysiset/ympäristötekijät, ja ne elävät usein rinnakkain.
Taulukko 1
unettomuuden negatiiviset vaikutukset lapsiin ja nuoriin
| ongelma | Manifestations |
|---|---|
| päiväväsymys | haukottelu, hankaavat silmät, lepäävä pää pöydällä |
| neurokognitiivinen toimintahäiriö | vähentynyt kognitiivinen joustavuus ja verbaalinen luovuus |
| huono abstrakti päättely | |
| heikentynyt moottori taidot | |
| vähentynyt tarkkaavaisuus ja valppaus | |
| Memory impairment | |
| Externalizing behaviors | Increased impulsivity, hyperactivity, and aggressiveness |
| Mood dysregulation | Increased irritability |
| Decreased positive mood | |
| Poor affect modulation | |
| Source: Viitteet 1-4 | |
Taulukko 2
lasten unettomuuden diagnostiset tyypit
| diagnoosi | ominaisuudet |
|---|---|
| lapsuusiän käyttäytymishäiriöt | opitut käyttäytymismallit, jotka häiritsevät nukahtamista tai ylläpitoa |
| nukahtamisen yhteys | pitkittyneet yölliset herättelyt, koska lapsi voi nukahtaa vain tiettyjen uniyhteyksien, kuten vanhemman rauhoittamana |
| Raja-arvojen asettamisen alatyyppi | Aktiivinen vastustuskyky, sanalliset vastalauseet ja lapsen toistuvat vaatimukset nukkumaan mennessä |
| psykofysiologinen unettomuus | ehdollistunut univaikeus lisää fysiologista ja emotionaalista kiihottumista, heikentää edelleen kykyä nukkua |
| viivästynyt univaiheen häiriö | yleinen nuorilla; jatkuva vaihesiirtymä Uni-valveilla (myöhempi nukkumaanmenoaika ja valveillaoloaika), joka on ristiriidassa koulu-ja elintapavaatimukset |
| sekundaarinen unettomuus | ei primaarinen; liittyvät muihin diagnooseihin tai tekijöihin |
| psyykkiset häiriöt | |
| lääketieteelliset häiriöt | obstruktiivinen uniapneaoireyhtymä, kipu |
| lääkitys | ADHD: n hoitoon käytettävät psykostimulantit ja vaikean masennuksen hoitoon käytettävät masennuslääkkeet voivat syy nukahtamisviive |
psykiatrisilla häiriöillä
unihäiriöt voivat vaikuttaa olennaisesti kliiniseen esitystapaan, lasten ja nuorten psyykkisten häiriöiden vaikeusaste ja hoito.5-7 jopa 75%: lla vakavaa masennustilaa sairastavista lapsista on unettomuutta (30%: lla vaikeaa), ja kolmanneksella masentuneista nuorista nukahtaminen on viivästynyt. Univaivat—erityisesti nukkumaanmenoaika vastus, kieltäytyminen nukkumaan yksin, lisääntynyt yöaikaan pelot, ja painajaiset—ovat myös yleisiä ahdistuneita lapsia ja ne, jotka ovat kokeneet vakavia trauma (mukaan lukien fyysinen ja seksuaalinen hyväksikäyttö).
kasvava näyttö viittaa siihen, että lasten ”primaarinen” unettomuus ilman samanaikaista psykiatrista häiriötä on riskitekijä psyykkisten sairauksien kehittymiselle myöhemmin elämässä—erityisesti masennus-ja ahdistuneisuushäiriöt. Myös psyykenlääkkeet kuten psykostimulantit ja masennuslääkkeet voivat häiritä unta.
ADHD. Vanhemmat kertovat usein, että ADHD-lapsilla on unihäiriöitä, erityisesti unen aloitusvaikeuksia, huonoa unen laatua, levottomaa unta, usein yöllisiä herätyksiä ja lyhennettyä unen kestoa.8 vanhempien havainnoista huolimatta useimmat objektiiviset menetelmät unen ja unen arkkitehtuurin tutkimiseksi (polysomnografia, aktigrafia) ovat osoittaneet vähän tai epäjohdonmukaisia eroja ADHD-lasten ja kontrollien välillä.
ADHD-lasten uniongelmat ovat usein monitekijäisiä. Mahdollisia syitä ovat:
- psykostimulanttivälitteinen nukahtamisviive
- samanaikaiseen ahdistukseen liittyvä nukkumaanmenoaika, vastustava uhmakkuushäiriö tai vuorokausivaiheen viive
- selvittämisvaikeudet, jotka liittyvät ADHD: hen liittyviin puutteellisiin aistinintegraatiovajeisiin.
psykostimulantin annosteluaikataulun sovittaminen aikaisempaan ajankohtaan voi auttaa nukahtamisvaikeuksista kärsiviä lapsia. Joillakin lapsilla unen viivästyminen ei kuitenkaan johdu stimuloivasta vaikutuksesta vaan siitä, että lääkitys lakkaa nukkumaanmenoaikaan. Myöhäispäivän psykostimulanttiannos saattaa estää tämän ” rebound.”
kun hoidat ADHD: tä sairastavaa lasta, arvioi samanaikaisia uniongelmia ja tarjoa diagnostisesti ohjattua käytös-ja/tai lääkehoitoa.
lapsuuden unettomuus