miksi Lufthansa maksoi 163 miljoonaa dollaria ikonisen 50-luvun matkustajakoneen restaurointiin-ja sitten yhtäkkiä veti töpselin pois

Lockheed Starliner

rm PETTERSEN

puhua ennustuksia.

pitkän vuosikertalentosaagan viimeisessä luvussa paljastui viime viikolla, että Lufthansa maksoi 163 miljoonaa dollaria vuoden 1958 Lockheed Constellation Starliner, Tigris ’ n tähti, kunnostamisesta mint flying-kuntoon, vain hylätäkseen projektin kymmenen vuoden restaurointityön jälkeen. Se istuu nyt palasina lämmittämättömässä varastossa Bremenissä.

yllätyspäätöksen toisesta päästä, ”Conniesta”, toisesta Starlinerista, jonka saksalainen lentoyhtiö osti vain osia Star of Tigrisin uudelleenrakentamiseen, on tullut trendikäs, näyttävä lounge New Yorkin JFK-Lentokentän TWA-hotellin edustalla.

Saksalainen ilmailuteollisuussivusto Aerotelgraph kertoi viime viikolla Lutfhansan toimitusjohtajan Carsten Spohrin sanoneen yhtiökokouksessa, että lentoyhtiö käytti 163 miljoonaa dollaria (150 miljoonaa euroa) yritykseen palauttaa Tigrisin tähti, jotta se ei vain pystyisi lentämään uudelleen, vaan toimisi matkustajalentoyhtiönä. Spohrin mukaan 10-vuotisen projektin kustannukset katettiin pitkälti rahoittajien ja rahoittajien toimesta.

Lockheed Starliner

Lockheedin tähdistön sarjan viimeinen Tähtilentäjä symboloi lentämisen kulta-aikaa. Wikipedia

vuonna 1956 käyttöön otetussa Lockheed Constellation Starliner L-1649a: ssa oli glitteröityjä, alkuperäisillä taideteoksilla varustettuja loungeja, joiden etu-ja takaosassa oli ensimmäisen luokan osia. Sitä pidettiin huipputeknisenä varusteluna ja teknologiana. ”Tähdistö edusti lentoyhtiöiden suorituskyvyn ja ylellisyyden huippua 1950-luvulla”, kirjoitti Ralph Pettersen verkkosivuillaan, joka kattaa jäljellä olevat Constellationin lentokoneet ympäri maailmaa.

TWA: n, Air Francen ja Panamin lisäksi myös Lufthansa alkoi uskoa Starlineriin hankkimalla 1950-luvulla neljä ja nimeämällä ne Super Starlinereiksi. ”Lufthansa käytti niitä Atlantin yli lentämiseen, ja niitä pidettiin ylellisyyden huippuna”, Pettersen kertoi Robb Reportille. ”He kuljettivat vain 40 matkustajaa niin sanottuun Senatorial-palveluun.”

sen valtakausi jäi lyhytaikaiseksi. Lockheed rakensi neljän vuoden aikana vain 44 Starlineria. Vuoteen 1960 mennessä suihkukoneet olivat syrjäyttäneet potkurikäyttöiset koneet Atlantin ylittävien kings-lentojen myötä tarjoten paremman kantaman nopeammilla nopeuksilla.

seuraavien kolmen vuosikymmenen aikana jäljelle jääneet Tähtilaivat selvisivät vain rahtia kuljettamalla, vaikka useimmat päätyivät ruostumaan lentokoneiden hautausmaille. Maurice Roundy, joka ymmärsi viimeisten tähdistöjen historiallisen arvon, pelasti kolme ja pysäköi ne kotinsa lähelle Lewiston-Auburnin lentokentälle Mainessa. Roundylla ei ollut rahaa niiden kunnostamiseen, joten he päätyivät vuosien ajan istumaan ja ruostumaan asvalttiin, kunnes lähtivät konkurssihuutokauppaan vuonna 2007.

Lockheed Starliner

Tigriksen tähti istui pelastamisen jälkeen lentokentän kyljessä Lewistonissa Mainessa. Mutta se odotti toista vuosikymmentä syvätaskuista restauroijaa. RM Pettersen

siinä vaiheessa Lufthansa ryntäsi paikalle ja osti ne. Viisikymmentä vuotta sen jälkeen kuljettaa ensimmäiset matkustajat, Star of the Tigris pidettiin elinkelpoisin kolme Lufthansa restaurointi.

Lufthansan eläköitynyt teknologiajohtaja Bernhard Conrad oli Starlinerien oston takana Airspacemag.com Conrad arveli, että Lufthansan hyväntekeväisyyssäätiö voisi ostaa Starlinerit ja palauttaa Tigrisin tähden käyttämällä kahta muuta konetta osiin.

Lufthansa ei halunnut vain saada Tigrisin tähteä lentämään uudelleen, vaan suunnitteli lentomatkailun glamour-päivien uudelleenlentämistä. Se yhdistäisi tyylitellyn, 1950-luvulta peräisin olevan sisustuksen ajanmukaisiin turvaominaisuuksiin, jotka mahdollistaisivat matkustajien kuljettamisen. Kunnianhimoinen yritys, joka vaati syvät taskut, restaurointi tuli hetkessä juhlan aihe keskuudessa klassinen lentokoneiden ystäville ympäri maailmaa.

restaurointi alkoi vuonna 2008 Lewistonin Lentokentän lentokonehallissa. Vuonna 2016 yksi Lufthansan insinööreistä valvoi restaurointia kertoi Airspacemag.com että monet osat olivat syöpyneet, joten heidän täytyi valmistaa alkuperäisiä osia ja muotoilla uusia laipioita. Restaurointiprojektin oli tarkoitus kestää kahdesta kolmeen vuotta, mutta kahdeksan vuotta myöhemmin kymmeniä mekaanikkoja työskenteli yhä projektissa 60 tuntia viikossa.

Conrad sanoi vuonna 2016 toivovansa, että Star of the Tigris olisi valmis testilennoille vuoden 2018 loppuun mennessä. ”Lentokone tulee olemaan täysin sertifioitu kuljetuskonekategoriaan”, hän kertoi Airspacemagille. ”Se ei ole kokeellinen.”

Lockheed Starliner

tästä Lockheed Starlinerista on tullut trendikäs lounge osana JFK: n lentokentän TWA-hotellia. Adobe

vuonna 2018 Tigriksen tähden Restaurointityöt keskeytyivät ilman varoitusta. Lähes lentokuntoinen kone purettiin yksiosaisine siipineen ja kuljetettiin Saksaan. Lufthansa ei ole kertonut paljoakaan yksityiskohtia sen mahdollisesta kohtalosta, mutta sanoi sen päätyvän lentämisen sijaan ilmailumuseoon. Lufthansa ei vastannut kommenttipyyntöihin.

projektin äkillinen pysähtyminen, jonka monet uskoivat olevan niin lähellä lentoa, tuotti pettymyksen paitsi projektin mekaanikoille ja insinööreille, myös lentokoneiden harrastajille, jotka halusivat nähdä tähdistön lentävän jälleen kaikessa loistossaan. ”He sekosivat”, Pettersen sanoo.

yleinen mielipide oli, että kyse oli puhtaasti rahoituspäätöksestä. Hanke oli jo mennyt paljon yli arvioidun kahden-kolmen vuoden aikajänteensä, ja oli epäselvää, tuleeko siitä koskaan viably commercial aircraft.

Lufthansan tarina

toisin kuin Star of the Tigris, jota oltiin palauttamassa historialliseen tarkkuuteen, TWA-hotellin Connien sisällä sijaitsevassa cocktail-loungessa käytetään yksinkertaista, retroa glamourin lentopäivien motiivia. Eric Laignel

”Lufthansa teki kaiken ykkösluokassa—kaikesta piti tulla parempaa kuin uudesta”, Pettersen sanoo. ”Kuulin arvion, että 95 prosenttia metallilevyn nahasta vaihdettiin ja 80 prosenttia rakenteesta vaihdettiin. Kuusi moottoria uusittiin ja rekvisiitta uusittiin. Se oli uskomaton projekti, mutta se karkasi käsistä.”

restaurointityön 163 miljoonan dollarin hinta on todennäköisesti alhainen, lisää Pettersen, jonka Lufthansa kutsui hankkeen nauhaleikkaukseen Auburniin vuonna 2008. ”Auburnin hangaarissa työskenteli jonkin aikaa yli 100 ihmistä, seitsemänä päivänä viikossa”, hän sanoo. ”He myös uudistivat rekvisiittaa, moottoreita ja muita komponentteja alihankkijoilla, kaikki ilmailu-ja avaruusteollisuuden hintaan.”

Connie, varaosiksi tarkoitettu tähtilaiva, saanee enemmän ihailijoita kuin Tigriksen tähti. Kuten muutkin Starlinerit, Connien elämä rikkaiden ja kuuluisien kuljettamisessa Atlantin yli oli lyhytikäistä, sillä Boeing 707 oli lentokiellossa 300 mph nopeammin. Vuonna 1961 Connie muutettiin rahtikoneeksi, ja seuraavat 20 vuotta hänen omaisuutensa hupeni. Vuonna 1981 hän kuljetti marihuanaa Kolumbian ja Arizonan välillä. Alus hylättiin Hondurasissa vuonna 1983. Pian tämän jälkeen Roundy pelasti hänet ja lennätti hänet maineen.

Lockheed Starliner

alkuperäisistä 44: stä Lockheedin rakentamasta Starlinerista on jäljellä vain neljä. Tigrisin tähti on Saksassa, Connie New Yorkissa, kolmas Floridassa ja neljäs Etelä-Afrikassa. Adobe

vuonna 2018 Connie palautettiin lentokelvottomaan loistoonsa historiallisesti tarkkojen mutta toimimattomien moottorien ja potkurien avulla, minkä jälkeen hänet kuljetettiin siipien ja rungon kanssa New Yorkiin, jossa hänet marssitettiin Times Squaren läpi ennen kuin hänet pystytettiin trendikkääksi loungeksi lähelle JFK: n terminaali 5: tä TWA-hotellissa.

Connie ’ s interior cocktail lounge on moderni katsaus suunnittelija Stonehill Taylorin 1960-luvun lennon loistokkuuteen. Suunnittelijat maksimoivat sisemmän muodon sisällyttämällä siihen metrin levyisen taustavalaistun paljastuksen, jossa näkyvät lentokoneen raa ’ at luut. Sisustus vastaa viereisen TWA – hotellin aulan retroa ilmettä, jonka on suunnitellut myös Stonehill Taylor, mutta alun perin tunnettu arkkitehti Eero Saarinen 1950-luvulla.

Tigris-tähti saa toivottavasti samanlaisen kohtalon, vaikka se mitä todennäköisimmin olisi lentokonemuseossa Saksassa. ”Uskon, että paras lopputulos olisi se, että lentokoneesta tehtäisiin mukava staattinen näyttö”, Pettersen sanoo.



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.